Rahakolumnin vastineeseen julkaistu vastine

(Alla olevaan keskusteluun en myöskään osallistunut.)

Raha itse asiassa syntyy tyhjästä

Fi­nans­si­alan Finanssialan keskusliiton pääekonomisti Veli-Matti Mattilan mukaan rahasta ja velasta syntyy helposti myyttejä (HS Mielipide 3.12.).

Mattilan kirjoitus osoittaa väitteen todeksi. Hän tyrmäsi Susanne Björkholmin (HS Tiede 30.11.) esittämän käsityksen, että pankin myöntäessä luoton raha syntyy tyhjästä ja vastaavasti katoaa maailmasta, kun laina maksetaan takaisin. Mattilan mukaan taloustieteilijöiden valtavirta näkee asiat eri tavalla. Ikävää, jos näin on.

Rahaa on kolmea lajia: käteistä, pankkitalletuksia ja keskuspankin tileillä olevia pankkien talletuksia eli varantoja. Varantoja pankit käyttävät keskinäiseen rahaliikenteeseensä.

Ihmisten ja useimpien yritysten kannalta varannot ovat kuitenkin kuin Monopoli-pelin leikkirahaa. Me voimme käyttää tavaroiden ja palveluiden ostamiseen ainoastaan käteistä tai pankkitalletuksia. Ylivoimaisesti suurin osa rahasta on pankkitalletuksia, joita Euroopan keskuspankin (EKP) mukaan on euroalueella 17 kertaa enemmän kuin käteistä.

Käteisen pankit ostavat keskuspankilta. Sen sijaan pankkitileille ne synnyttävät rahan tyhjästä. Myöntäessään luoton pankki merkitsee sen kirjanpidossa vastaaviin ja asiakkaan tilille tehtävän talletuksen vastattaviin. Raha on luotu. Asiakkaan maksaessa luoton takaisin käy päinvastoin. Pankki ei siis tarvitse talletuksia ennen kuin se myöntää luottoja. Tilanne muuttuu, mikäli pankki joutuu siirtämään talletuksen toiseen pankkiin käyttäen keskuspankkivarantojaan. Jos varannot laskevat liikaa, pankin maksuvalmius horjuu. Tämän pankki estää esimerkiksi houkuttelemalla talletuksia muista pankeista.

Pankkijärjestelmän kyky luoda rahaa on tunnettu pitkään. Yhdysvalloissa useat johtavat ekonomistit esittivät 80 vuotta sitten järjestelmän korjaamista toimimaan kuten Mattila uskoo sen jo toimivan.

Tä­mä ”C­hi­ca­go Plan” on ol­lut sit­tem­min usei­den vas­taa­vien eh­do­tus­ten poh­ja­na. Erin­omai­sen tie­teel­li­sen ar­tik­ke­lin asias­ta jul­kai­si­vat vuon­na 2012 Kan­sain­vä­li­sen va­luut­ta­ra­has­ton IMF:n eko­no­mis­tit Be­nes ja Kum­hof (löy­tyy ha­ku­sa­noil­la Chi­ca­go Plan Re­vi­si­ted). Pank­ki­jär­jes­tellmän toi­min­nan ja ra­han ym­mär­tä­mi­sek­si suo­sit­te­len ­B­ri­tan­nian kes­kus­pan­kin jul­kai­sua Mo­ney crea­tion in the mo­dern eco­no­my, jo­ka se­lit­tää ­a­sian riit­tä­vän yk­sin­ker­tai­ses­ti.

Ve­li-Mat­ti Ai­rak­si­nen

Ph.D., Es­poo

 

*****************Kommentit****************

Pankkitoiminnan luonnehtiminen rahan lainaamiseksi saati rahan välittämiseksi on harhaanjohtavaa. Jotta jotain voisi lainata tai välittää, se pitäisi olla ensin olemassa. Yhteiskunnallisessa keskustelussa pankkitoimintaa tulisi luonnehtia oikeammin rahan luomiseksi. Myös sanan velka merkitys julkisessa keskustelussa olisi syytä päivittää.

*******************************

Asiahan on esitetty Airaksisen argumentointia vastaavalla tavalla myös Aalto Yliopiston kansantaloustieteen professorin Matti Pohjolan pääsykoekirjanakin toimivassa ‘Taloustieteen oppikirjassa’. Käsittämätöntä ettei näinkin keskeisestä, ja toisaalta melko triviaalista seikasta saada aikaan yhteistä näkemystä.

*******************************

Itse asiassa se ei ole ollenkaan käsittämätöntä, jos huomioi sen, että virheellisen tiedon ylläpitäminen on edellytys sille, että järjestelmän toiminta saa jatkua nykyisenkaltaisena.

Koska niin monet vaikutusvaltaiset ihmiset ovat riippuvaisia pankkien aikaansaamasta tulovirrasta, heille on eduksi se, että enin osa ihmisistä ei tiedä, kuinka pankkijärjestelmä toimii.

Ikävästi voisi epäillä, että Finanssialan keskusliiton pääekonomisti Veli-Matti Mattilan kirjoitus saattoi olla tarkoituksellista misinformaation levittämistä, jolla ylläpidetään finanssialan asemaa. Toivottavasti kyse oli kuitenkin asiantuntemattomuudesta.

*******************************

Jäi vaan minulta ymmärtämättä, että jos pakin ulos antama laina on taseessa Vastaavaa ja asiakkaan pankkiin tekemä talletus on Vastattavaa, niin eikö silloin taseeseen pidä aina tehdä yhtä aikaa yhtäsuuri kirjaus vastaaviin ja vastattaviin eli debet ja kredit puolelle, jotta tase pysyy tasapainossa? Toisin sanoen jos joku tekee pankkiin ns. tukitalletuksen, niin pankki voi heti antaa vastaavan määrän rahaa lainaksi jollekin toiselle asiakkaalle. Mutta jos tukitalletuksen tekijä puuttuu, niin eikö silloin pankki joudu käyttämään varantojaan keskuspankissa, jotta sen oma tase olisi tasapainossa ja vastaisi kirjanpidon yleisiä sääntöjä.

Eikö nämä varannot ole itse asiassa rahaa, jota pankki lainaa tai on lainannut keskuspankilta ottamatta sitä koskaan sieltä pois. Ja uuden rahan luo itse asiassa keskuspankki sen takia, että muut pankit ovat ilmoittaneet sille tarvitsevansa uutta rahaa? Ja jos pankki hoitaa asiansa huonosti, niin keskuspankki ei enää anna sille uutta rahaa. Ja tällöin pankki menee konkurssiin, ja sen asiakkaat menettävät rahansa (tai rahojaan)

Ja keskuspankin korkopolitiikalla pyritään ohjaamaan sitä, miten paljon muut pankit haluavat uutta rahaa? Onko itse asiassa niin, että keskuspankin otto- ja antolainauskorko on sama? Vai tekeekö keskuspankkikin businesta sillä, että sen antolainauskorko on aina hieman korkeampi kuin ottolainauskorko? Ja onko keskuspankin korkean ottolainauskoron tarkoituskin imeä rahaa pois markkinoilta eli hävittää rahaa? Kuka muuten korjaa potin, jos EKP tuottaa voittoa, jaetaanko se jäsenvaltioille asukasluvun suhteessa? Vai siinä suhteessa kuin niiden kansallisia valuuttoja aikanaan muunnettiin euroiksi?

*******************************

Rahan tulisi palvella taloutta vaihdon välineenä. Nyt talous palvelee rahajärjestelmää – ja talouden taas tulisi palvella ihmisiä. Futuurit ja johdannaiset ovat rikos, samoin kun veroparatiisit josta käsin monet finanssilaitokset toimivat. Markkinatalous toimisi paljon paremmin ilman huonon rahajärjestelmän kuristusotetta. Nyt esim. kestävien tuotteiden tekeminen ei voi olla kannattavaa. Kärjistäen voi todeta että rahajärjestelmä terrorisoi maailmantaloutta ja sitä kautta meitä kaikkia.

*******************************

Asia selviää varsin yksinkertaisesti tutustumalla Suomen pankin peruskoululaisille suuntaamaan opetussivustoon: http://www.euro.fi.

“Rahaa syntyy lainatessa

Rahaa syntyy etenkin silloin, kun joku ottaa lainan. Suurin osa rahasta on pankkien velkoja yleisölle. Kun pankki myöntää lainaa, sekä sen velat että saamiset kasvavat. Lainaa myöntävä pankki ottaa asiakkaalta allekirjoituksen velkakirjaan ja merkitsee varoihinsa tämän saamisen. Mutta laina on nostettu vasta, kun sitä vastaava talletus on kirjattu asiakkaan tilille, joten myös pankin velat kasvavat.”

*******************************

Lainanottajan maksulupaus lasketaan kirjanpidossa käyväksi rahaksi eli pankin varoiksi vastaavaa puolella. Lainanottajan tilillä näkyy pankin velka lainanottajalle eli vastattavaa. Tase on kirjanpitosääntöjen mukaisesti tasapainossa kun laina on nostettu lainanottajan tilille ja nuo kirjanpitomerkinnät on tehty.

“Toisin sanoen jos joku tekee pankkiin ns. tukitalletuksen, niin pankki voi heti antaa vastaavan määrän rahaa lainaksi jollekin toiselle asiakkaalle. Mutta jos tukitalletuksen tekijä puuttuu, niin eikö silloin pankki joudu käyttämään varantojaan keskuspankissa jotta sen oma tase olisi tasapainossa ja vastaisi kirjanpidon yleisiä sääntöjä.”

Ei joudu. Liikepankki ei lainaa keskuspankkirahaa eteenpäin. Se luo pankkitalletuksia eli tavallista rahaa. Tämä on tärkeää ymmärtää. Keskuspankkirahaa tarvitaan pankkien välisen rahaliikenteen selvittämisessä. Liikepankki tarvitsee keskuspankkirahaa, jotta se selviytyy esim. asiakkaiden tilisiirroista toisiin pankkeihin. Tämän varmistamiseksi pankeilla on sääntöjen mukaan oltava (tai oikeammin niiden on kyettävä hankkimaan) riittävästi keskuspankkirahaa.

*******************************

“Lainanottajan maksulupaus lasketaan kirjanpidossa käyväksi rahaksi eli pankin varoiksi vastaavaa puolella. Lainanottajan tilillä näkyy pankin velka lainanottajalle eli vastattavaa. Tase on kirjanpitosääntöjen mukaisesti tasapainossa kun laina on nostettu lainanottajan tilille ja nuo kirjanpitomerkinnät on tehty.”

Rahaa siirtyy tililtä toiselle transaktioiden avulla. Siirron tekemiseen tarvitaan juuri tuota “riihikuivaa” rahaa. Voithan tietysti aina kirjanpitoosi tehdä niin monta merkintää kredit- ja debit -puolille, kuin haluat, mutta jos raha ei ole liikkunut, et ole tapahtunut mitään. Kaupanteossa tarvitaan tuo transaktio, eli raha liikkuu tililtä toiselle. Pelkkien velkakirjojen kirjoittaminen ei ole rahan luontia. Puolisot eivät esimerkiksi pysty hukkaamaan omistuksiaan toisilleen pelkällä vekakirjalla. Rahaa on myös siirryttävä tilien välillä. Konkurssitilanteessa vouti ei varmaankaan hyväksyisi moisia kauppoja.

*******************************

Rahan synnyttäminen tyhjästä ei ole lainkaan sairasta tai kieroutunutta, vaan varsin tarpeellinen ilmiö. Ilman rahan synnyttämistä joutuisin vaihtamaan omat tarjolla olevat hyödykkeeni suoraan haluamiini hyödykkeisiin. Jos minulla on tarjota markkinoille ojankaivuuta, ja haluan ostaa lautoja, on miltei mahdotonta löytää yhtä henkilöä kenen kanssa vaihtokaupan voisi tehdä.

Raha syntyy “tyhjästä näin”, otetaan yksinkertainen hypoteettinen esimerkki: minulla ei ole senttiäkään rahaa, ei tilillä eikä käteisenä. Kuitenkin mnulla on omistuksessani 100 hehtaaria metsää. En siis ole varaton, vaan omistukseni myyntiarvo olisi kutakuinkin 265 000 euroa. Maitoa en kuitenkaan saa kaupasta, koska minulla ei ole yhtään rahaa. Liikepankki arvioi metsäni vakuusarvoa, ja antaa sitä vastaan minulle lainaa esimerkiksi 230 000 euroa. Tililleni ilmestyvä raha ei ole olemassa olevaa rahaa, vaan se todellakin synnytetään “tyhjästä”. Rahaa vastaava omaisuus on käsin kosketeltavissa. Niin kauan kuin laina on olemassa, metsäala vastaa sitä rahamäärää. Kun laina on maksettu pois, syntynyt raha häviää markkinoilta, ja metsä on jälleen omaisuutta ilman rahaa.

Terveessä pankkitoiminnassa raha syntyy siis vakuuksia vastaan, vaikkakin “tyhjästä”. Uuden rahan synnyttämisessä vakuuksina voi olla kiinteä omaisuus tai aineeton lisäarvo (kyky tehdä työtä). Liikepankkien tehtävänä on arvioida vakuuksien arvoa ja laskea rahaa liikkeelle. On tosiasia, että liikepankkien toiminnassa tapahtuu ylilyöntejä, tahallisesti ja tahattomasti. Monesti kuulee esitettävän, että ylikuumenemisen välttämiseksi liikepankkien tehtävä rahan synnyttäjänä tulisi siirtää keskuspankille. On kuitenkin hyvin epätodennäköistä, että virallisena komiteatyönä tehtävä vakuuksien arviointi ja rahan laskeminen liikkeelle toimisi riittävään tehokkaasti ja dynaamisesti. Toisin sanoen vaikka minulla olisi vakuuskelpoista varallisuutta, en saisi tarvittaessa rahaa sitä vastaavasti käyttööni.

*******************************

Airaksinen jättää kertomatta, että luoton nostamisen yhteydessä luotu raha häviää saman tien kun sitä vastaava talletus nostetaan asiakkaan tililtä. Jos esimerkiksi saan 5000 € lainan moottoripyörän ostoa varten ja nostan käteisenä, lainan nostamisen yhteydessä syntynyt raha eli 5000 euron pankkitalletus häviää. Silloin pankilla on oltava muiden asiakkaiden tallettamina 50 kappaletta 100 € seteleitä. Lisäksi sillä on oltava käteistä tai keskuspankkirahaa 1 % talletuksista (50 €), jos joku tallettajista haluaa tehdä noston.

Rahan luominen tapahtuu siis kun tehdään talletus. Kun pankkiin tallettaa käteistä, pankki saa käteisen ja tallettaja tililleen uutta, pankin luomaa rahaa. Tämä on pankitoiminnan ydin: tallettaja voi edelleen käyttää pankin luomaa rahaa ja pankki voi edelleen lainata käteiset niitä tarvitseville.

Islannissa hallitus kaavailee estävänsä pankkien rahanluonnin kieltämällä normaalit talletustilit.

*******************************

“Lainanottajan maksulupaus lasketaan kirjanpidossa käyväksi rahaksi eli pankin varoiksi vastaavaa puolella. Lainanottajan tilillä näkyy pankin velka lainanottajalle eli vastattavaa. Tase on kirjanpitosääntöjen mukaisesti tasapainossa kun laina on nostettu lainanottajan tilille ja nuo kirjanpitomerkinnät on tehty.”

Ei se voi noin mennä. Toki kirjanpidossa voidaan katsoa käyväksi rahaksi kaikki saatavat, eli ne rahat joita asiakkaat ovat luvanneet maksaa tai joita heiltä voidaan periä jopapakkotoimin elleivät maksa. Mutta sitä omaisuutta on tasapainottamassa pankin omat lupaukset talletusasiakkaille. Heille on luvattu maksaa heidän talletuksensa takaisin heti kun he haluavat. Tai vaikka kyseessä olisi määräaikaistalletus, niin silti pankki on vastuussa, että asiakas saa rahansa takaisin.

Pelkillä kirjanpitomerkinnöillä selvitään, jos otan lainaa, mutta en nosta sitä pois pankista. Tällöin minulla on lainaa, mutta myös yhtä suuri talletus kyseisessä pankissa, Tällaisen rahan korko on kai 0%, koska talletuskorko kattaa lainakoron.

Pankin likviditeetin kannalta helppo tapaus on myös sellainen, jos otan ja nostan asuntolainan ja maksan nostamani rahat asunnon myyjän tilille samassa pankissa. Tällöinhän raha liikkuu saman pankin sisällä tililtä toiselle tilisiirtona. Mutta heti kun asuntonsa myynyt henkilö haluaa nostaa rahat käteisenä tai maksaa omia ostoksiaan tilisiirtona myyjille, joiden pankkitilit ovat toisessa pankissa, se joutuu turvautumaan keskuspankkiin, mikäli asiakkaiden tallettamat rahat eivät riitä.

Sama tilanne on edessä, jos talletusasiakkaat menettävät luottamuksensa kyseisen pankin makukykyyn ja alkavat nostaa rahojaan pois talletustileiltä. Eli kun syntyy ns. talletuspako. Tästäkin pankki selviää ottamalla lainaa keskuspankista. (jos sitä sille annetaan?)

Näin minä sen ymmärrän. Ehkä ymmärrän väärin.

Ainakin mielestäni tilanteen pitäisi olla sellainen, että uutta rahaa luovat vain keskuspankit, mutta toki tavallisten pankkien pyynnöstä.

*******************************

“Rahan synnyttäminen tyhjästä ei ole lainkaan sairasta tai kieroutunutta, vaan varsin tarpeellinen ilmiö.”

En tiedä mihin viittaat tässä, mutta rahan syntyminen tyhjästä taitaa olla itsestäänselvyys jos asiaa pohtii vähän pidemmälle. Nyt käytävässä keskustelussa onkin kysymys siitä kuka ja missä tarkoituksessa käyttämämme rahan luo. No, liikepankithan sen luovat ja voitontavoittelu on tietenkin jo yhtiösääntöjenkin mukaisesti tarkoituksena.

“Monesti kuulee esitettävän, että ylikuumenemisen välttämiseksi liikepankkien tehtävä rahan synnyttäjänä tulisi siirtää keskuspankille. On kuitenkin hyvin epätodennäköistä, että virallisena komiteatyönä tehtävä vakuuksien arviointi ja rahan laskeminen liikkeelle toimisi riittävään tehokkaasti ja dynaamisesti. Toisin sanoen vaikka minulla olisi vakuuskelpoista varallisuutta, en saisi tarvittaessa rahaa sitä vastaavasti käyttööni.”

Monesti kuulee esitettävän, että liikepankkitoiminnassa välitetään rahaa niiltä joilla on ylimääräistä, niille joilla on tarve lainata sitä. Kuten tiedämme tämä on kauniistikin sanottuna harhaanjohtavaa. Nykyjärjestelmä ei tietenkään ole minkään luonnolain sanelema vaan sopimus, jota voidaan haluttaessa muuttaa. Liikepankkien rahanluonnille on lukemattomia vaihtoehtoja. Ei ole mikään luonnonlaki, että raha on laskettava liikkeelle korollisina lainoina kvartaalitalouden logiikan mukaisin kannustimin. Tämän keskustelun avannessa kolumnissa kirjoittaja totesi että esim. mainitsemasi kaltainen komitea olisi “tietenkin kaikkea muuta kuin idioottivarma keino. Mutta nykyinen järjestelmä on varmuudella idioottimainen.”

Olen taipuvainen sille kannalle, ettei nykyjärjestelmä ole kovinkaan hyvin onnistunut. Mielestäni aiheesta tulee käydä laaja julkinen keskustelu. Maailman paraskaan päätöksentekojärjestelmä ei voi onnistua, mikäli käsitykset näinkin perustavista asioista ovat täysin virheelliset.

*******************************

5 000 € ei kuitenkaan häviä pankkijärjestelmästä. Esimerkissäsi huomioit vain yhden pankin tekemisiä. “Ulosvirtaus” on aina jonkun toisen “sisäänvirtaus”, ja jos toisetkin pankit myöntävät lainoja – niin kuin todellisuudessa tekevät – niin tästä syntyy myös mahdollisia sisäänvirtauksia sille pankille joka myönsi 5 000 € lainan moottoripyörää varten.

Vaikka pankkien väliset tilisiirrot selvitetään keskuspankkirahalla, niin tämä tapahtuu aina jälkikäteen ja nettoutettuna. Itse asiassa, pankki A voi aluksi rahoittaa tilisiirron toiseen pankkiin B siten, että se velkaantuu kohdepankille B hyvittämällä pankki B:n tiliä pankissa A. Eli samalla tavalla kuin luotiin talletus moottoripyörälainan myöntämisen seurauksena asiakkaalle, luodaan talletus toiselle pankille (syntyy vain uusi pankkienvälinen velkasuhde). Keskuspankkirahaa ei siirtynyt laisinkaan.

Jälkeenpäin, sovitun aikajakson päätyttyä, lasketaan kuinka paljon saamisia pankeilla on keskenään ja jonka summat riippuvat monesta muusta tekijästä kuin yksittäisestä 5 000 € siirrosta. Loppujen lopuksi keskuspankkirahaa, likviditeettiä, tarvitaan vain pieni määrä verrattuna siihen, miten paljon pankkisektori kokonaisuudessaan pystyy luomaan pankkirahaa. Tämän huomaa kun vain viitsii katsoa tilastoja.

*******************************

“En tiedä mihin viittaat tässä, mutta rahan syntyminen tyhjästä taitaa olla itsestäänselvyys”

Mutta yhtä itsestäänselvyys on, että kuka tahansa ei saa tehdä rahaa, vaan rahan luonti pitää olla sillä lailla säännösteltyä, että ennestään olemassaoleva raha ei menetä arvostustaan eli ostovoimaansa. Ainakaan kovin nopeasti. Pieni inflaatio on kansantaloustieteilijöiden piirissä todettu hyväksi asiaksi. Tai ainakin paremmaksi kuin deflaatio eli rahanarvon nousu.

Oikea rahamäärä maailmassa on kai sellainen, että sillä voidaan ostaa kaikki maailman reaaliomaisuus sen oikeasta, käyvästä, vakaasta arvosta. Eli jos ihmiskunnan hyödyllisten aikaansaannosten määrä lisääntyy, niin myös rahan määrän pitäisi lisääntyä samassa suhteessa. Tai hieman enemmän, jolloin omaisuuserän saa ostettua tänä vuonna hieman halvemmalla kuin ensi vuonna. Päinvastainen hintakehitys, että kaikki ostokset kannattaa tehdä vasta tulevaisuudessa, lamaannuttaa taloudellisen toiminnan. Kaikki vaan odottaa aikaa parempaa.

“Päinvastainen hintakehitys, että kaikki ostokset kannattaa tehdä vasta tulevaisuudessa, lamaannuttaa taloudellisen toiminnan. Kaikki vaan odottaa aikaa parempaa.”

*******************************

Mikä mahtaa olla kyseisen deflaatiokriittisen teorian alkuperä / kuka on asian ensimmäistä kertaa esittänyt? Asia todetaan aika ajoin keskusteluissa inflaatiosta/deflaatiosta, mutta väittäisin etteivät ihmiset tosiassa voi lykätä tarpeidensa tyydyttämistä loputtomiin (päivittäistavarat ja vääjäämättömimmän resurssin eli oman elinajan kuluminen) eivätkä välttämättä edes halua lykätä (asia halutaan nyt / sille on tarve nyt). Kyseisessä teoriassa hinnan rooli ostopäätöstä määrittävänä tekijänä tuntuu nostettavan hyvin vahvasti dominoivaan asemaan, ja toisaalta teoria tuntuu vahvalta pelkistykseltä. Pohjaako se ihmisen psykologiaan / mihin? Myös yhtenä esimerkkinä esim. tietokoneissa tapahtuu ‘Mooren lain’ mukaista kehitystä, jonka seurauksena tuotteet halpenevat nopeasti. Mikseivät ihmiset lykkää ostopäätöstään, kun tulevaisuudessa tuotteet saa aina halvemmalla tai vaihtoehtoisesti paremman tuotteen?

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s