Raha

Alla on Hesariin marraskuussa 2015 kirjoittamani kolumni rahasta ja siihen tulleet kommentit. Laitan ne tänne, koska mielestäni aihe on paitsi tärkeä, ihan helvetin tärkeä ja siitä kirjoitellaan ja keskustellaan aivan liian vähän.

Erillisenä postauksena tulee kolumniin tulleet HS:n mielipidepalstalla julkaistut vastineet ja niiden keskustelu ja omanaan vielä Suomen Pankin raha- ja pankkteorian asiantuntijan Karlo Kaukon blogikirjoitus kolumnistani ja keskustelu siitä. Osallistuin tuon blogikirjoituksen keskusteluun, mutta Hesarin juttujen kommentointiin en ole osallistunut.

Olen kamalan iloinen, että keskustelua tuli niin paljon! Vaikka nettikeskustelun taso on mitä on, on joukossa mielestäni oikein hyviä ja ajatuksia herättäviä kommentteja ja etenkin niiden alta paistaa kaksi tapaa suhtautua asiaan:

  1. Hienoa, että tästä kirjoitetaan ja järkyttävää, että homma todella toimii näin
  2. Älytöntä kirjoitella tällaista, lue kansantaloustieteen perusteet ja vedä v**tu päähäsi idiootti.

Mielelläni luen lisääkin kommentteja! Ja toivon niin kovasti, että ymmärrys rahan ja talouden toiminnasta leviäisi mahdollisimman laajalle ja pääsisi vaikuttamaan ihmisten äänestyspäätöksiin.

*****Kolumni, HS marraskuu 2015*****

Raha on yksinkertainen asia. Saat sitä kun teet töitä. Jos saat liikaa, laitat sukanvarteen. Jos saat liian vähän, pyydät pankista lisää.

Talouskriisi on yksinkertainen asia. Kaikki ovat pyytäneet pankista liikaa. Nyt velat täytyy maksaa ja keskittyä rahan tienaamiseen ja säästämiseen. Eikö niin?

Ei ihan. Kaikki raha, mikä taloudessa liikkuu, on pankkilainaa. Palkkasi olet kenties tienannut, mutta sekin raha on alun perin jonkun velkaa.

Kun otat pankilta asuntolainaa, se raha syntyy tyhjästä kun pankkivirkailija näppäilee summan tilillesi ja samalla pankin saataviin. Siitä raha lähtee tekemään sitä, mitä raha tekee; se maksaa asunnon myyjän maksamakkarat, maksamakkaran myyjän joogatunnit ja niin edelleen.

Kun maksat lainasi pankille, se raha katoaa maailmasta. Lakkaa olemasta. Mutta jokaiseen lainaan liittyy korko. Pankki ottaa siis aina enemmän rahaa pois taloudesta, kuin se sinne alun perin loi.

Tämä johtaa jännän äärelle. Jotta maailman pankkilainat voitaisiin maksaa korkoineen, on lainaa otettava yhä enemmän yhä kiihtyvällä vauhdilla. Ja tämä pakko tulee sitä pakottavammaksi, mitä suurempi osa rahasta jumittuu kierron ulkopuolelle – joko sukanvarteen tai kasinotalouteen eli varjopankkisektorille, missä rahalla tehdään rahaa rahasta.

Vain kiihtyvä velkaantuminen mahdollistaa talouskasvun. Kun velkaantuminen hidastuu ja lainoja lyhennetään enemmän kuin niitä otetaan, syntyy lama. Rahaa katoaa taloudesta, maksuvaikeudet kasaantuvat ja kysyntä alenee. Kuten nyt.

Silti maailmassa on enemmän rahaa, eli velkaa, kuin koskaan. Viime vuosikymmenellä velan määrä kasvoi Maailman talousfoorumin raportin mukaan 57 000 miljardista 109 000 miljardiin dollariin. Talouskasvun ylläpitäminen vaatii raportin mukaan, että velkaa otetaan tällä vuosikymmenellä 100 000 miljardia lisää.

Ehkä nurinkurisinta on, että valtiot ovat vapaaehtoisesti, poliittisella päätöksellä, antautuneet pankkien armoille. Valtio voisi omalla valuutalla ja keskuspankilla aivan mainiosti rahoittaa julkisen sektorin toiminnan itse sen sijaan, että lainaa rahaa pankeilta korkoa vastaan.

Tätä on vastustettu, koska uskotaan, että valtioilla lähtisi homma lapasesta ja rahaa luotaisiin liikaa. Nykyinen kriisi taas kertoo, miten käy kun rahan luomisesta päättävät ”markkinat”.

Pankit saavat voittonsa lainojen koroista, joten nousukausina luotonanto on villiä. Varallisuushinnat nousevat kohisten kunnes kupla puhkeaa, talous ajautuu lamaan ja pankit pelastetaan. Pankkien kannustimet ovat yhteiskunnan näkökulmasta perverssejä ja niiden toiminta tuhoisaa reaalitaloudelle.

Rahan luonti avoimesti, demokraattisen vastuun alaisuudessa on tietenkin kaikkea muuta kuin idioottivarma keino.

Mutta nykyinen järjestelmä on varmuudella idioottimainen.

 

*****Kommentit kolumniin *****

Suosittelen Björkholmille pikaista kansantalouden peruskurssia. En ymmärrä missä todellisuudessa toimittaja elää. Kun otan asuntolainan pankista, ei raha synny tyhjästä vaan pankilla on oltava joko talletusvaroja tai sen on otettava vastaava laina markkinoilta. Pankki ei synnytä uutta rahaa kirjanpidossaan. Rahan liikkeeseenlasku on maiden keskuspankeilla, jotka ovat yhteiskunnan omistamia, koska vain valtiot ovat riittävän luotettavia laskemaan liikkeelle rahaa. Tämä siksi, että valtioilla on verotusoikeus.

En olisi uskonut, että valtakunnan suurimmassa lehdessä annetaan näin virheellisiä tietoja. Onko kyse tietämättömyydestä vai poliittisesta kannasta. Suosittelen edelleen kansantalouden peruskurssia.

***************************************

Hyvä kesälä

Pankkisektori ei toimi kuvaamallasi tavalla. Eurojärjestelmässä on käytössä ns. osittaisvarantojärjestelmä, jossa vielä noin viisi vuotta sitten uutta velkaa keskuspankkireservejä vastaan pystyi luomaan suhteella 2/100. Tämä toisin sanoen tarkoitti viisikymmenkertaista antolainauksen määrää keskuspankkireserveihin nähden. Lisäksi, tietyt velat olivat jo tuolloin vapaita reservivaatimuksista, eli käytännössä liikepankki pystyi luomaan uutta velkarahaa “tyhjästä”.

Osana EKP:n toimia taistelussa deflaatiota vastaan vakuusvaatimus pudotettiin ensin tasolle 1/100, tarkoittaen sitä, että jokaista 1000 euroa keskuspankkivakuuksia vastaan, pystyi luomaan uutta rahaa 100 kertaisen määrän, jolloin 1000 euron keskuspankkireservistä pystyi liikepankki tarvittaessa “taikomaan” 100 000 euroa uuutta velkarahaa. Tämäkin vakuusvaatimus koski vain osaa lainoista ja isoon osaan lainoista ei koskenut minkäänlainen varantovaatimus.

Tätänykyään EKP on luopunut varantovaatimuksestaan kokonaan. Jos haluat tietää, miten liikepankkien antolainaus toimii, voit lukea tästä lisää mm. Suomen Pankin nettisivuilta.

Kuvaamallasi tavalla liikepankkien antolainaus on toiminut ehkä joskus satoja vuosia sitten. Osittaisvarantojärjestelmä on hyvin vanha luototustapa pankkimaailmassa. Jotkut tahot (joiden etu epäilemättä se on) väittäisivät jopa, että jonkinlainen osittaisivarantosäännöstö on edellytys tehokkaalle luototukselle… Tai ehkä eivät nykyään enää lobbaa sitä, sillä nykyinen varantovaatimuksista vapaa toimintatapa on epäilemättä tuottoisampi.

***************************************

Tuollainen käsitys ei ole ainoa laatuaan, sillä noin mahdollisesti jopa enemmistö kansasta uskoo – vastoin todellisuutta.

Pankilla on oltava tietty (vaihtelee, tavallisella pankilla 10-15%, investointipankilla ei sitäkään) varallisuus pohjalla suhteessa antolainaan, ja se loppu on kirjattua, uutta luotua rahaa, jonka toivotaan realisoituvan. Se realisoituukin yleensä tavallisessa asuntolainatyyppisessä tapauksessa, mutta koska finanssitalous on niin megalomaaninen, sen suhde reaalitalouteen (siihen rahamäärään, jolla on vastine todellisuudessa) on enemmän kuin 99 – 1 %, vain minimaalisella osuudella rahasta on minkäänlaista todellisuuspohjaa. Uskomattomaltahan se kuulostaa, ja siksi tuota valhetta on helppo pitää yllä.

Kuvitelmaa siitä, että pankkilainalla olisi vastineenaan jotain todellista, sanotaan taloususkonnoksi, jonka pimeää keskiaikaa me parhaillaan elämme. Talous on todellakin pääosin uskon varassa. Ja uskoa pidetään yllä, jotta järjestelmä pysyisi kasassa.

Ja kun tuo usko romahtaa, seuraukset ovat traagiset, koska koko taloutemme on rakennettu tuon höttöisen uskon päälle.

***************************************

“Rahan liikkeeseenlasku on maiden keskuspankeilla, jotka ovat yhteiskunnan omistamia, koska vain valtiot ovat riittävän luotettavia laskemaan liikkeelle rahaa.”

En tiennytkään että nykyaikaisten keskuspankkien kaltaiset *yksityiset* toimijat ovat yhteiskunnan omistamia.

Olet itse tainnut käydä peruskurssisi joskus 60-luvulla?

***************************************

Nyt on Kesälä tainnut opiskella kansantalouden perustietonsa joskus esihistoriallisena aikana, kun tilanne oli hieman kuvailemansa kaltainen. Nykyään mennään ihan HS:n kuvailemassa mallissa.

***************************************

Ei tarvitse. Nykyisessä rahajärjestelmässä pankki luo itse lainaamansa varat. Itse asiassa velka syntyy ennen talletuksia. Tai velan synnyn yhteydessä syntyy talletus. Eli toimittaja Björkholm on oikeassa, nim. kesälä väärässä. Asiasta voi lukea vaikka Englannin tai Yhdysvaltain keskuspankkien selostukset rahajärjestelmän toiminnasta, jos ei muuten usko.

***************************************

Erittäin hyvä kirjoitus. Koska pankkien ei kannata lainata rahaa investointeihin, koska rahaa saa helpommalla papereita myymällä ja ostamalla.

***************************************

Väärin meni, kesälä. Kansantalouden peruskurssi antoi virheellistä tietoa. Pankit ovat vastuuttomia rahantekijöitä. Pankkibisnes ei ole oikeata liiketoimintaaa.

***************************************

kesälä on nyt ihan hakoteillä. Todellisuudessa pankit luovat rahaa tyhjästä eivätkä ne lainaa talletuksia eteenpäin. Jos esimerkiksi minun talletukseni lainattaisiin eteenpäin, enhän silloin voisi niitä nostaa pankista ulos. Sitäpaitsi raha, sellaisena kuin se yleensä ymmärretään, on ainoastaan pankin lupaus maksaa velkojalleen (tallettajalle). Seteleiden painamiseen ja kolikoiden lyömiseen oikeus on ainoastaan keskuspankilla, eivätkä nekään ole pohjimmiltaan muuta kuin velkakirjoja.

***************************************

Raha on kuin ihmisen hermoissa kulkeva välittäjäaine. Se kertoo missä on tyydyttämättömiä tarpeita, ja mistä löytyy resursseja niitä tarpeita tyydyttämään. Tämä tiedonvälitys mahdollistaa laajalle levinneen työnjaon ja erikoistumisen. Ilman rahan olemassaoloa jokainen tyydyttäisi vain omia tarpeitaan (omien hermojensa välittämiä) ja käyttäisi vain omia lihaksiaan ja kykyjään – tai enintään harjoittaisi vaihtoa niiden naapureidensa kanssa, joihin hän henkilökohtaisesti luottaa.

Sanotaan että raha on vaihdon väline ja arvon mitta.

Tätä välittäjäainetta voi olla kierrossa liikaa, tai liian vähän. Jos on liikaa, aiheutuu inflaatio – rahaa on, muttei ole asioita joita rahalla voisi ostaa. Jos välittäjäainetta on liian vähän, maailmassa seisoo täysin käyttökelpoisia resursseja käyttämättöminä (työttömiä ammattimiehiä, seisovia tehtaita) ja maailmassa on tyydyttämättömiä tarpeita jotka nuo tehtaat voisivat tyydyttää. Mutta rahan puuttuessa kierrosta, tieto tarpeista ja tieto kyvyistä eivät kohtaa.

Rahaa poistuu kierrosta kun ihmiset panevat sitä sukanvarteen. Sanotaan että raha on arvon säilyttäjä. Mutta tämä pätee vain pienessä mittakaavassa: niin kauan kuin rahaa säilyy myös kierrossa niin paljon että ympäröivä vaihdantatalous pysyy käynnissä. Jos talous pysähtyy, rahaa sukanvarteen laittaneet huomaavat etteivät he voi syödä sitä rahaansa, vaan se onkin vain värjättyjä paperinpaloja.

Koska raha on oikeastaan käännetty velkakirja – ‘you owe me’ eikä IOU – rahan kaksi ensimmäistä ominaisuutta ‘vaihdon väline’ ja ‘arvon mitta’ ovat loppuun asti todellisia, mutta kolmas ominaisuus ‘arvon säilyttäjä’ pätee vain pienille muutoksille.

Nykymaailmassa rahaa panevat isoissa määrin sukanvarteen ainakin USAn 1%, vähälapsiset kiinalaiset vanhuudenturvaansa varten, ja saksalaiset inflaatiotraumoineen.

***************************************

Susanne Björkholmin kolumni on aika kattava peruskurssi rahan kiertokulusta taloudessa ja velan tahi lainan välttämättömyydestä. Kaikki vakavasti otettavat taloustieteilijät tuntevat nämä tosiasiat. Suomen hallitus neuvonantajineen ei. Nämä vakavasti otettavat taloustieteilijät naureskelevat Suomen tietämättämyydelle, tai pikemminkin säälivät niitä ihmisiä jotka joutuvat kärsimään tästä tietämättömyydestä. Näitä vakavasti otettavia taloustieteilijöitä ovat esimerkiksi Nobel palkitut taloustieteilijät Joseph Stiglitz sekä Paul Krugman ja suomalaisten taloustieteilijöiden huippu. Stiglitz ja Krugman ovat yrittäneet neuvoa suomalaisia kovakorvia kohteliaasti, mutta painokkaasti. On tietämättömyyden, yksisilmäisyyden ja välinpitämättömyyden huippu olla ajattelematta itse, tai olla kuulematta viisaampia jos ajatus tai ymmärrys tai tahto ei riitä etelärannan ulkopuolelle.

***************************************

Ei aivan. Pankilla ei tarvitse olla sääntöjen mukaan kuin 10% talletusvaroja lainaa varten. Ja tästäkin säännöstä on luistettu jatkuvasti. Valtaosa rahasta siis todella tehdään lainaa otettaessa. Ja jos tarkkoja ollaan, myös keskuspankin liikkeelle laskema raha on lainaa. Eli jokainen käytössä oleva euro on lainaa.

***************************************

höpötystä

(voi hyvänen aika)

raha on arvojen ekvivalenssi – alkuun aikoinaan kultaharkon talletustodistus

rahoituskriisi oli euron efekti markkinoihin, doitse bank otti valuutan vakauden hoitaakseen, kaikki valtiot eu ssa laskivat holvit kaduille tienaamaan – syntyi ‘euron tsunami’ kuten homströn ilmaisi asian (hakeutui usaan voimakkaasti, rahaa pumpattiin pankeista ulos, ei sitä joutunut kukaan ‘pyytämään’)

***************************************

Talletusvaroja tai lainaa markkinoilta, kyllä, mutta vain vähimmäisvarallisuus prosentin verran. Eli tällä hetkellä mm BASEL II vaatii että tätä varallisuutta nostetaan pankeissa vastaamaan ulos annetun velan riskiluokituksen mukaisesti 4,5 prosenttiin. Eli jokaista ulos lainattua 100 euroa kohtaan (riski 0) pankilla pitää olla 4,5 euroa omaa rahaa. Eli tällöin luodaan 95,5 euroa uutta rahaa.

***************************************

Periaate oli oikein. Ehkä kannattaa uskomuksiaan itsekunkin välillä tutkiskella, vaikka poliittinen lukkiutuminen varsinkin kentän oikeaan laitaan sokeuttaa nykyisen finanssisektorin ongelmatiikkaa näkemästä.

***************************************

Hieno kirjoitus. Sai ajattelemaan. Kesälän suosittelema kansantalouden peruskurssi ei taida auttaa ymmärtämään miten raha syntyy tai sitä synnytetään. Taloustieteissä on suuri tiedon musta aukko rahateorian, rahapolitiikan ja yleensä talouden rahoituksen kohdalla, minkä Sixten Korkmankin myöntää uudessa kirjassaan “Väärää talouspolitiikkaa”. Kiinnostaa tietää, onko tämän suurta pyramidi-huijausta muistuttavan jatkuvasti kasvavan velka-automaatin luonut jokin aito vahinko, johon kukaan ja mikään ei ole syypää, paitsi suuri kollektiivinen tietämättömyytemme ja välinpitämättömyytemme ottaa asioista selvää; vai onko taustalla poliittistaloudellista laskelmointia tyyliin: Kun pidetään yllä (osittain) vääriä uskomuksia, kuten” raha ei kasva puussa ” ja “rahaa ei synny tyhjästä” , laajat kansanosat voidaan parhaiten kannustaa tekemään hiki hatussa ansiotyötä, jonka tuloksista yhä suurempi osa kohdistetaan kylmän harkitusti sen eliitin taskuun, joka keksi, ylläpitää ja levittää noita osittain vääriä uskomuksia vaivautumatta selventämään ja julkistamaan miltä osin ne ovat vääŕiä ja miltä osin oikeita. Korkmankin lähti uudessa kirjassaan liikkeelle selvästi väärästä uskomuksesta kirjansa 1. sivulla -ettei historia ja kokemus voi osoittaa kuka oli tai on oikeassa ja kuka väärässä -sen sijaan, että olisi valanut lukijaan uskoa osittaisen oikeassaolemisen voittoon täysin väärässä olemisesta. Siihenhän ihmiskunnan sivistys ja edistys on perustunut, paitsi taloustieteen mustissa aukoissa. On idioottimaista suostua elämään täysin väärässä yhteiskunta-ja talousjärjestelmässä. Kannattaa valaista noita mustia aukkoja riittävän totuudenmukaisen tiedon valolla.

***************************************

“Valtio voisi omalla valuutalla ja keskuspankilla aivan mainiosti rahoittaa julkisen sektorin toiminnan itse sen sijaan, että lainaa rahaa pankeilta korkoa vastaan.”

Miksi sellaiset valtiot kuin Yhdysvallat tai Yhdistynyt Kuningaskunta lainkaan vaivautuvat keräämään veroja kansalaisiltaan, kun ne voisivat näppärästi rahoittaa kaikki kulunsa lainaamalla omalta keskuspankiltaan ?

***************************************

Minkälaisen vaikutuksen tai “hyppäyksen” Suomen talouteen tekisi jos kaikki kuluttajat ja yrityksistä ainakin PK-yritykset pidättäytyisivät lainojen lyhennyksistä seuraavan vuoden ajan tai vaikka parin vuoden ajan? Rahat menisivät kulutukseen ja investointeihin.

Kun Ruotsi alkoi vaatia viime vuonna että ainakin pieni osa asuntolainoista pitäisi lyhentää, ruotsalaiset kollegani itkivät yhteen ääneen, että nyt tulee kylmää kyytiä.. talous jäätyy jos lainoja aletaan lyhentää.

***************************************

Pitää erottaa toisistaan raha (=velka) ja reaalivarallisuus. Rahaa voidaan luoda tyhjästä mielin määrin mutta reaalivarallisuutta syntyy vain tekemällä. Kun pankki myöntää asuntolainan, rahan määrä kasvaa mutta uutta asuntoa ei synny samalla. Kun pankki (keskuspankki tai liikepankki) lainaa rahaa valtiolle, silloinkaan ei synny reaalivarallisuutta.

Sekä kansantaloudessa että yksityistaloudessa pätee, että reaalisia tuotteita ja palveluita on mahdollista kuluttaa vain sen verran kuin niitä tehdään, siihen eivät auta mitkään rahaan ja velkaan liittyvät vippaskonstit.

***************************************

Tosin nykyisen talouskurin vastustajienkin kannattaa myöntää, että ennen 80-luvun monetarismia vallalla ollut keynesiläinen politiikka sortui ylilyönteihin, sillä poliitikot lupasivat joka vaalikausi vain enemmän rahaa liikenteeseen koska sillä sai ääniä. Inflaatio karkasi täysin käsistä etenkin Britanniassa, ja lopulta myös reaalitalous sakkaa. Ehkä järkevä talouspolitiikka voisi olla jotain näiden kahden välistä.

***************************************

Hyvä metafora ‘rahan keksijäksi’ on kuningas Kroisos, hänen valtakunnassaan muinaisessa Lydiassa rahaa alettiin käyttää, merkityksessä ‘käännetty velkakirja’. Sitä ennenkin on pidetty kirjaa kuka on velkaa kenelle, mm. Babyloniasta jääneet nuolenpääkirjoitukset lienevät suurelta osin velkakirjanpitoa (Grabert).

Vielä aikaisemmin, ennen temppelien virallista kirjanpitoa, on kengäntekijä voinut sanoa leivänpaistajalle että hei, anna minulle leipä niin teen sinulle kengät. Tällä sanomisellaan hän synnytti velan, mutta semmoisen velan joka perustuu henkilökohtaiseen luottamukseen, ja jota ei voi helposti siirtää näiden kahden väliltä laajemmalle. No, ehkä leivänpaistaja saattoi sanoa viininviljelijälle että anna minulle kannu viiniä, tehkööt kengäntekijä kengät sinulle eikä minulle. Kroisoksen innovaatio käännetyistä velkakirjoista käyttämällä apuna harvinaista, rajallisesti saatavaa substanssia teki luottamuksen välittämisestä paljon laajempaa. Pankit jatkavat sitä toimintaa.

70-luvulla kun Nixon irroitti dollarin kultakannasta, alkoi fiat-rahan kausi. Vaikka fiat-raha oli hyvä askel, olemme eläneet fiat-kokeilua vasta muutaman vuosikymmenen ja sen kaikki dynaamiset seuraukset tuskin ovat vielä selvillä. Hyvä askel siksi että se joka oli pystynyt keräämään paljon kultaa, sai keskimääräisen talouden kasvun oikeina, syöntikelpoisina asioina itselleen tekemättä muuta kuin istumalla kultakasansa päällä, koska talouden oikeat aktiiviset toimjat tarvitsivat sitä kultaa pystyäkseen erikoistumaan ja jakamaan työtä.

Niin hemmetin hyvä kuin Kroisoksen keksintö olikin, joku perustava vika siihen sisältyy. Yhden havaitsi Marx, oli hänen muusta höyryämisestään mitä mieltä hyvänsä – pääomien kasautuminen. Robotiikan yleistyessä, kun kaikki tuotanto tehdään pääomalla eikä mitään työllä, hyödykkeillä ei ole enää ostajia ja tuotantokin kuolee.

***************************************

Tällaisia harhaanjohtavia kuvauksia syntyy, kun liimataan viallisen mielikuvan päälle irrallinen tieto, että “pankit luovat rahaa tyhjästä myöntäessään luottoja.”

Tässä yksi vähän parempi kuvaus:
“Unohda rahaa. Rahaa (mitään “kiertävää vaihdonvälinettä”) ei ole. Meillä on vain aikapankin kaltainen kirjanpitojärjestelmä siitä, paljon ihmiset ovat velkaa toisilleen. Erona on se, että velkoja ja säästöjä ei ole sidottu työtunteihin, vaan abstrakteihin yksiköihin nimeltä euro/dollari/jeni jne.. Pankit ovat tässä vain kirjanpitäjiä muiden tahojen keskinäisistä veloista sekä luottoriskien hinnoittelijoita – eivät mitään rahan “lainaajia”.

Tässä korko on korvausta viivästyneestä hyödystä. Sen tehtävä on kattaa luottoriskejä ja pitää velkaaolot halut tasapainossa ihmisten rahallisten säästöhalujen kanssa, eli toisin sanoen ansaintamahdollisuudet (kulutus ja reaaliset investoinnit) tasapainossa ansaintahalujen (pääaiassa palkkatyö) kanssa.

Nyky rahajärjestelmässä ei ole muuta vikaa kuin:
a. reaalikorkojen alaraja, joka ylläpitää kroonista työttömyyttä ja korkeampia pääoman tuottavaatimuksia
b. ilmainen talletustakaus, joka kannustaa pankkeja olemaan epävakavaraisia mahdollistamalla yksityisten riskien kaatamisen julkisen sektorin niskaan.

Näistä voi lukea lisää kirjasta “Paradox Economics: 19 counterintuitive economic phenomena and common misconceptions” (paradoksit 5, 6 ja 19).

***************************************

Joo, näitä talousdemokraattien ja muiden hurujen aivopesemiä “rahanluontiuskovaisia” aina löytyy. Nyt Hesarin tiedetoimittajakin on mennyt vipuun.

Kun aika, tila ja osaamiseni ei mahdollista rahateorian perusteellista läpikäyntiä, totean vain, että pankin “rahan luonnille” on rajoituksensa. Yksinkertaistaen rajan asettaa pankin oma pääoma suhteessa riskeihin. Muitakin rajoja rahan luonnille on, mm. pankkien bisneksen koko, rahan terveen kysynnän määrä jne.

Tämän maailman talousongelmat olisivat helposti ratkottavia, jos rahamaailma voisi toimia talousdemokraattien oppiensa mukaan. Luotaisiin vain rahaa rajoituksetta. Kuka enää kärsisi rahan puutteesta. Rahalla saisi kaiken, mitä keksii tarvita.

Raha ratkaisee;-)

***************************************

Huidot olkiukkoja. Kauhea älämölö siitäkin syntyi kun joku kehtasi väittää, ettei aurinkokaan kierrä maapalloa. Sinä edustat samanlaista hölynpölyä – vanhentuneita uskomuksia. Se että teitä vanhoilliskiihkoilijoita riittää joka foorumille inisemään ei sitä miksikään muuta.

***************************************

“Ehkä nurinkurisinta on, että valtiot ovat vapaaehtoisesti, poliittisella päätöksellä, antautuneet pankkien armoille. Valtio voisi omalla valuutalla ja keskuspankilla aivan mainiosti rahoittaa julkisen sektorin toiminnan itse sen sijaan, että lainaa rahaa pankeilta korkoa vastaan.”

Ajatuksia herättävä kolumni. Aluksi tuntui, että se on puutaheinää, mutta noinhan se taitaa olla. Ainakin sellaisissa valtioissa, joilla ei oleomaa keskuspankkia ja omaa valuuttaa, jonka luontioikeus olisi vain kyseisellä keskuspankilla.
Eikös entisaikaan rahanlyöntioikeus ollut vain kuninkaalla. Milloin olemme siirtyneet nykyjärjestelmän, jossa millä tahansa pankilla on oikeus tehdä uutta rahaa eli antaa lainaa (oman vakavaraisuutensa ja yleisten pankkien vakavaraisuusvaatimusten puitteissa)?
Pari muutakin kysymystä: Kellä on oikeus perustaa liikepankki, joka toimii kansainvälisillä rahoitus- ja valuuttamarkkinoilla? Ja kuka valvoo pankkien vakavaraisuutta, jos valtioilla ei ole siihen mahdollisuutta? Mikä rajoittaa pankkeja ottamasta lisää lainaa silloin kun niillä on jo ennestään liikaa lainaa? Pelkästäänkö se, ettei niille kukaan myönnä enää lisää lainaa, vaikka lupaisivat maksaa siitä paljonkin (= muita enemmän) korkoa?

***************************************

Muuten samaa mieltä, mutta Krugman ei kylläkään aivan ymmärrä pankkitoiminnan tässä kolumnissa esille tuomaa roolia.

***************************************

Todella hyvä kirjoitus!

“Tämä johtaa jännän äärelle. Jotta maailman pankkilainat voitaisiin maksaa korkoineen, on lainaa otettava yhä enemmän yhä kiihtyvällä vauhdilla.”

Ennen kuin joku innostuu teilaamaan koko kolumnin kirjoittajineen saivartelemalla koron merkityksestä, niin todettakoon että korot ovat pankin tuottoa, siis pankin rahaa, joka voi periaatteessa palata talouden kiertoon ja maksaa itsensä, mikäli pankki käyttää tuon rahan niin, että se päätyy esim. ansiona velan maksajalle. Tällöinhän korko ei aivan tarkkaan ottaen kasvata kokonaisvelan määrää. Se, tapahtuuko näin todellisuudessa, vai jumiutuuko korkotulot sinne kierron ulkopuolelle, onkin hyvä kysymys.

Kiitos sivistävästä kolumnista!

***************************************

Hyvä että asiasta vihdoinkin kirjoitetaan, sillä kansan yleisestä tietoisuudesta tämä todellakin puuttuu. Syynä vähäiseen tiedottamiseen tästä on se, että illuusiota rahan todellisuudesta on niin helppo pitää yllä, ja siitä hyödytään – jopa siinä määrin, että hallintoja pidetään pystyssä tuon luulon varassa. Hyvänä esimerkkinä Sipilän hallitus.

Maailman kokonaistaloudesta reaalitalouden osuus – sen rahan, jolla olisi vastine todellisuudessa – lienee laskutavasta riippuen alle prosentin luokkaa, ja loput, yli 99 % on pelimerkkejä finanssipeleissä. Kun finanssipelitappioita ei enää pystytä kuittaamaan lisävelalla, tappiot pumpataan piskuisesta reaalitaloudesta. Siten syntyy lama.

Me täällä kutistuvassa todellisuudessa siis maksamme siinä isossa virtuaalitodellisuuspelissä syntyneitä tappioita omalla työllämme. Jos koko virtuaalivelka pitäisi maksaa, emme kykenisi siihen vaikka tekisimme sata kertaa enemmän töitä.

Toinen asia, mikä tähän liittyen vaatisi laajaa julkisuutta on juuri tuo valtioiden alistuminen yksityispankkien rahanluonnille. Tämähän Suomen osalta syntyi EU-yhteisvaluutan myötä. Mutta koska euroa pidetään yllä illuusion voimin, asiasta ei saa puhua muuten kuin marmattaa somessa ja näillä keskustelupalstoilla, jos kommentit sattuvat pääsemään sensuurista läpi.

Siitähän valtamediassa ei myöskään puhuta, että EU:n tarkoitus on häivyttää valtonrajat ja piirtää aivan uudet, ei-maantieteelliset rajat, jotka perustuvat omistamiseen.

Olisi syytä alkaa puhua.

***************************************

Jokainen esimerkiksi kansantaloustiedettä täällä Suomessakin opiskellut tietää, että nämä opinnot sisältävät pankkiteorian kursseja ja käytännönkin. Paul Krugman hallitsee epäilemättä laajasti taloustieteen teoriaa ja käytäntöä. Hän esimerkiksi arvosteli toistuvasti G.W. Bushin hallintoa ja varoitteli vuonna 2008 puhjenneeseen finanssikriisiin johtaneesta menosta etukäteen. Pankin olivat aika keskeisessä roolissa tässä finanssikriisissä. Hän on myös kirjoittanut teoksen, jonka nimi suomennettuna on ”Lama- talouskriisin, syyt, seuraukset ja korjauskeinot” (The Return of DepressionEconomics and the Crises of 2008):

***************************************

Itse olen lainannut pankille sijoittajilta miljardeja euroja työurani aikana. Kolumnistin mukaan olen siis tehnyt turhaa työtä. Saman rahan olisi voinut luoda tyhjästä tietokoneen päätteellä.

***************************************

Suosittelen HS:n tiedeosastolle käyntiä vaikkapa Suomen Pankin sivuilla alla olevasta linkistä.
Sieltä löytyy ensin alkeet rahajärjestelmän toiminnasta. Sitten voitte julkaista pahimpien virheitten korjaukset lehden “oikaisuja” osastossa.
http://www.suomenpankki.fi/fi/rahoitusjarjestelman_vakaus/lyhyesti/Pages/default.aspx

***************************************

Nyt on Hesarissa oikasitu mutkia ja rajusti. Mututuntumalla siis mennään ja voisi olla hyvä tarkistaa vähän taustoja eikä hämätä ihmisiä muuten mielenkiintoisessa kuviossa.

Tässä ajattelussa unohdetaan täysin se, että syntynyt tilitalletus jää pankin vastattavaa-taseeseen lyhytaikaiseksi velaksi. Näitä kutsutaan pankkitileiksi. Eli kun pankki “luo” rahaa, niin se myös velkaantuu samalla ja sitä pankki ei voi tehdä holtittomasti vaan vain sellaisia vastaava-puolen saamiseriä vastaan, joiden nettonykyarvo arvo on tai uskotaan olevan suurempi kuin luodun tilirahavelan.

***************************************

Kolumnin kirjoittaja on aivan oikeassa.
Pankit elävät siitä korosta, minkä lainaa ottaneet maksavat pankeille.

Sinä päivänä, kun kaikki valtiot ja yksityiset henkilöt maksavat lainansa pois, pankit menevät konkurssiin, kun niiden pitää maksaa hienojen rakennusten ylläpito ja sijoittajien voitot ja osingot.

***************************************

Kesälä on oikeassa. Liikepankki ei luo rahaa tyhjästä. Rahan luo tyhjästä keskuspankki. Liikepankki hankkii rahan joko lainaamalla keskuspankilta, lainaamalla tallettajilta, lainaamalla muilta markkinatoimijoilta, tai saa sen oman toimintansa tuottona (=korkotulo).

Jos liikepankki voisi luoda rahaa tyhjästä, saada sitä vastaan korkoa, niin kiitos: Minä perustaisin liikepankin, joka olisi olemassa vain luodakseen tyhjästä rahaa, jonka se lainaisi minulle. Minä käyttäisin sen rahan spekulatiivisilla markkinoilla ja vaikka tulisi kuinka turskaa, se ei haittaisi. Aina joku sijoitus tuottaisi voittoa. Pankki puolestaan voisi antaa minulle lainoja anteeksi ja jättää korkoja perimättä, sillä eihän pankilla ole velvollisuuksia ketään muuta kohtaan, sehän loi rahan tyhjästä, vai mitä?

Ehkä em. ajatuskoe jo osoittaa, että liikepankki ei luo rahaa tyhjästä.

Mikajj2 puolestaan pohtii, miksi USA ja UK keräävät veroja eivätkä vaan pyydä keskuspankkia painamaan rahaa. Vastaus on aivan selvä: Koska inflaatio, koska valuuttakurssin romahdus suhteessa muihin valuuttoihin. (Sinänsä kyseisest keskuspankit ovat painaneet järjettömästi rahaa, ja se ei ole näkynyt valuuttakurssin romahduksena koska kaikki muut maat ovat tehneet samaa, sen sijaan rahan hinta on romahtanut).

Pyydän Hesaria ystävällisesti julkaisemaan oikaisun ja haastattelemaan aitoja asiantuntijoita. Toivoisin, että nämä “raha on velkaa” ja erityisesti “liikepankki luo rahaa tyhjästä” meemit saataisiin nitistettyä.

***************************************

“Jos liikepankki voisi luoda rahaa tyhjästä, saada sitä vastaan korkoa, niin kiitos: Minä perustaisin liikepankin, joka olisi olemassa vain luodakseen tyhjästä rahaa, jonka se lainaisi minulle. Minä käyttäisin sen rahan spekulatiivisilla markkinoilla ja vaikka tulisi kuinka turskaa, se ei haittaisi. Aina joku sijoitus tuottaisi voittoa.”

Onneksi olkoon, onnistuit suurinpiirtein kuvaamaan esim Bear Stearnsin ja Lehman Brothers pankkien toiminnan. Vahvasti vivutettu velka sijoitettiin spekulatiivisille markkinoille, jotka ikävä kyllä sulivat alta pois. Ja pankit, jotka ottivat sittemmin haltuunsa kaatuneiden pankkien toiminnan kiristivät vielä liittovaltiolta noin 800 mrd$ pelastuspaketin. Että sellaista “riskienhallintaa”.

***************************************

Ollaan jännän äärellä jos ei ole ennen tajuttu että laina on sopimus koskien nykyhetken ja tulevaisuuden maksuja. Raha syntyy siinä kun pankki lupaa kattaa tulevaisuudessa yksityisen henkilön nyt saaman arvon.

Sitten tästä jotenkin järkähdetään ja keksitään kaikenlaisia johtopäätöksiä jotka on vaikea ymmärtää. Kirjoittaja tuntuu unohtavan, että pankeilla on luottotappioita ja niitä menee myös konkurssiin. Totta kai raha häviää kun laina on maksettu takaisin, sehän on juurikin lainan idea.

Ajatus siitä että markkinataloudessa kilpailevien säädeltyjen pankkien sijasta rahan luonti pitäisi antaa poliitikkojen käsiin osoittaa jonkin sortin ymmärtämättömyyttä historiasta.

Kolumnisti olisi voinut käydä haastattelemassa taloustieteilijöitä ennen kuin kirjoittaa tämän kolumninsa jännän ääreltä.

***************************************

Nykyään en enää tiedä luenko vasemmiston propagandalehtistä vai mediaa joka oli ennen Suomen merkittävin. Kauan on karannut pyrkimys puolueettomaan tiedonvälitykseen.

***************************************

Suosittelen Aalto yliopiston taloustieteen professorin Matti Pohjolan kirjoittamaa Taloustieteen oppikirjaa ISBN: 978-952-63-2949-9 kaikille. Siinä selitetään tämä rahan tyhjästä luominen melko hyvin. Kirjan mukaan rahan luonnille on annettu tietynlaisia rajoitteita mutta pankit kyllä luovat rahaa luotonannon yhteydessä. Kirja oli viimevuonna kauppakorkeakoulun pääsykoekirjana joten ainakin tulevat talouden ammattilaiset tietävät miten rahajärjestelmä toimii.

***************************************

Toimittaja kertoi omin sanoin saman, mistä Ville Iivarinen vastikään julkaistussa kirjassaan Raha, mitä se todella on ja mitä sen tulisi olla, kirjoittaa.
Teos on herättävä.
Ote teoksesta: “Englannin keskuspankki julkaisi vuonna 2014 lyhyen selvityksen rahan luomisesta nykyaikaisissa talouksissa. .. Pankit eivät lainaa eteenpäin varantojaan tai talletuksiaan, vaan ne luovat talletuksia myöntämällä lainoja.” Eli pankit luovat rahaa puhtaasti kirjanpidollisella toimenpiteellä, eivät vilkaisemalla talletustensa määrää tai holvissa olevia varoja.
Nimimerkki “kesälä” on pankkitoiminnasta yhtä vähän perillä kuin 99 % kaikista kansalaisista ja jopa pankkien itse kertomastaan toimintamallista. Poliittisten päättäjäjien olisi raha-asiaan myös syytä perehtyä paremmin.
Tilanteen ollessa nykyisenkaltainen, ei ihmetytä, että Wahlroos % co. ovat pitkään pitäneet tavallisen kansalaisen säästötilejä pelkkinä rasitteina pankeille. Pankit eivät lainaa talletuksiamme jos kohta ei niillä ole rahaa niidenkään poismaksamiseen jos kaikki yhtäkkiä haluaisivat rahansa nostaa ulos pankista (vrt. Kreikan viime kesän tilanne).

***************************************

Mielestäni Hesarin kirjoitus oli asiasisällöltään virheetön.

Mitä itse keskuspankkirahaan tulee, niin sen järkevyydestä voi olla montaa mieltä. Kultakanta voisi olla parempi. Kultaa löytyy maaperästä n. 2% lisää vuodessa, mikä vastaa varsin hyvin maailman pitkän ajan keskiarvoista talouskasvua. Siten artikkelin teesit toteutuisivat aivan hyvin kultakannallakin.

Maailma on sinällään oudossa tilassa ettei suuria sotia ole ollut nollaamassa velkoja. En tietenkään toivo sotia tulevankaan. Kuitenkin tästä johtuen velkataakka purkautunee jossain vaiheessa hallitsemattomasti jossain vaiheessa, ja syntyy uusi finanssikriisi. Finanssikriisi jota ei voi enää paikata uudella rahalla. Silloin viimeistään superpankit on pakko pilkkoa (näin ei tehty finanssikriisissä), ja siten riskit hajaantuvat tulevaisuudessa paremmin (ihmisen järkevyyteen on pakko uskoa, vaikka todellisuus välillä muuta osoittaakin).

Finanssikriisin jälkeen kasvu on rahoitettu uudella velkarahalla, jota on tarvittu huomattavasti suurempi määrä kuin mitä talouskasvu on ollut rahassa mitattuna. Tämä tarkoittaa sitä, että maailma on täynnä passiivista rahaa. Mikä se luku nykyään onkaan: “10% omistaa 90%”. Siellä ne rahat seisoo, ja keskuspankit eivät muuta uskalla kuin printata lisää toivoen, että osaa valuu hyviin investointeihin tuottaen talouskasvua.

Artikkelin viisaus on lyhyesti: “Talouskasvu määritelmänsä mukaan tarvitsee uuttaa rahaa, mutta uutta rahaa tarvitaan huomattavasti vähemmän kuin mitä nykyään keskuspankit luovat.”

***************************************

Markkinat eivät päätä pankkien korosta, eikä niitä voi syyttää nykyisestä kriisistä. Markkinat ovat syyllisiä, jos sanaa oikeastaan voidaan edes käyttää, liiallisten (jos tätäkään sanaa voidaan käyttää) asuntolainojen ottamisesta.

Oikea markkinakorko rahalle on lähempänä kymmentä kuin nollaa prosenttia, jota keskuspankit tarjoavat. Yksi sukupolvi takaperin (kuten Keynesin aikaankin) ihminen kykeni elämäntyöllään säästämään pääomaa, jonka korkotuotto hyvinkin riitti keskiluokkaiseen elämään. Nyt nollakorkojen aikakautena tuota rahaa tarvitaan sata-, tai tuhatkertainen määrä ja vuokratuottojenkin taso lähenee paria, kolmea prosenttia. Samaan aikaan asuntosäästäjä saa reaalikorkoa alempaa tuottoa talletukselleen ja asuntojen hinnat nousevat 5-10% vuodessa. Tässä tilanteessa rationaalinen valinta asunto-omistukseen kulkee lainanoton tietä. Tämä on epäluonnollinen moraalihasardi — se ei esiintyisi luonnossa, vaan on valtioiden maksuvälinelakien ja keskuspankkien monopoliaseman luomus.

Tällä on kaiken muun toiminnan lisäksi saatu aikaan Keynesin toivoma “korolla-eläjän armomurha”, mikä olisi vuosituhansia vanha tapa turvata eläkepäivät ja sen tilalle on saatu korolla elävä keskuspankki.

Kuten nimimerkki mjokipii totesi, pankit pystyvät palauttamaan tulojaan reaalitalouteen. Myöskään kaikki raha ei ole velkaa, vaikka 99% olisi. Mitä luultavimmin olisi olemassa maksuohjelma, jolla rahakannan eksponentiaalinen kasvu ja rahakantaa paradoksaalisesti suuremmat velat saataisiin tarvittaessa “maksettua” tai peruttua edes ilman luovaa kirjanpitoa.

Talousdemokratiaa ajavat kuitenkin vain haluavat keskuspankiksi keskuspankin paikalle mahdollisesti ymmärtämättä että rahaa on todellisuudessa aivan riittävästi — jos rahaa tarvitsisi painaa lisää, miksi sitä ei painettaisi korkona rahan omistajille? (ja miksei rahaa tuhota kun luonnonmullistus tuhoaa “sitä takaavan” varallisuuden?) Rahan “demokraattinen” painaminen on vain jälleen eräs ansaitsematon keino tavoitella valtaa.

***************************************

On tainnut toimittaja lueskella chartalistien ja MMT (Modern Monetary Theory) juttuja, jotka alinomaa toistelevat tätä “raha on velkaa” mantraa. Vaikkakin heillä on tietty pointti eli liikepankit todella voivat tavallaan tiettyjen rajoitusten puitteissa “luoda rahaa tyhjästä” niin velka ei kylläkään ole mikään välttämättömyys talouskasvulle, sen sijaan investoinnit ovat. Investoinnit taas voivat olla yhtä hyvin tulorahoitteisia kuin velkarahoitteisia. (Toki velka mahdollistaa suuremmat investoinnit kuin pelkkä tulorahoitus). Väitän että vaikka maailmassa ei olisi lainkaan velkaa, silti olisi rahaa (se nyt vaan on niin paljon kätevämpää kuin vaihdantatalous) ja myös talouskasvua mikäli yritykset investoisivat osan voitoistaan.

***************************************

Kesälä on valitettavasti aivan pihalla rahatalouden mekaniikasta. Ei kannata uskoa kaikkea mitä oppikirjoissa lukee vaan tutustua oikeasti asioihin.

***************************************

Mikä onkaan se termi, jota Suomen Pankki käyttää suhteestaan Euroopan Keskuspankkiin? Se tuskin on omistaja; se taitaa olla jäsen. Siis täysin epämääräistä ja pseudoyhteiskunnallista. EKP:n omistussuhteista taitaa olla vieläkin vähemmän tietoa ja kirjallisuutta kuin FED:stä, joka on muutaman amerikkalaisen ja alkujaan eurooppalaisen pankin luoma kartelli. (lähde: Creature From Jekyll Island).

***************************************

Markkinoillahan ei ole muuta tarkoitusta kuin allokoida resursseja ja rahaa niitä tehokkaimmin käyttävien tahojen ääreen. Jos esimerkiksi Suomi tarjoaa palveluiltaan kuten teollisuuden tuotteita hintaan jonka vaikkapa ruotsalaiset voivat peitota niin miksi ihmeessä rahan pitäisi päätyä suomalaisen teollisuuden taskuihin?

Politiikan eli valtiollisten päättäjien sotkeminen talouteen on aina riskaabelia. En itse ainakaan haluaisi enää ikinä joutua lukemaan historiankirjoista esimerkiksi Neuvostoliiton kaltaisia taloudellisia kokeiluja jossa valtio markkinoiden sijaan päättää varallisuuden käytöstä.

Esimerkiksi Suomen vientiteollisuuden suurimpia ongelmia eivät ole yksityiset pankit vaan politiikka. Emme me voi kilpailla yhtä helposti USAn markkinoilla kuin vaikkapa kanadalaiset eikä Atlantin valtameri enää oikein kelpaa tekosyyksi. Toisaalta menetimme juuri suuren osan viennistämme Venäjään kohdistuvien pakotteiden takia. Tätä “demokraattista” poliittista taloudellista päätöksentekoako me haluamme lisätä? Ei kiitos.

***************************************

“Miksi sellaiset valtiot kuin Yhdysvallat tai Yhdistynyt Kuningaskunta lainkaan vaivautuvat keräämään veroja kansalaisiltaan, kun ne voisivat näppärästi rahoittaa kaikki kulunsa lainaamalla omalta keskuspankiltaan ?”

Eiköhän syy ole historiallinen ja poliittinen. Inflaatio se ei ainakaan ole koska makuutettu raha ei luo kysyntää.

Pankeilta ja isojen rahapääomien omistajilta voitaisiin suoraan verottaa sama määrä rahaa kuin mitä ne nyt lainaavat korkoa vastaan valtioille, mutta ymmärrettävästi näille sopii mielummin tämä järjestely.

Toisen maailmansodan jälkeen ainakin Kanadassa keskuspankki lainoitti suoraan valtiota 1970-luvulle saakka.

***************************************

Kannattaa kuitenkin miettiä, mitä tarkoitetaan rahalla ja arvolla. Ne ovat toisistaan riippuvaisia, mutta eivät synonyymeja.

“Rahan määrä

“Historioitsija Niall Ferguson on laskenut, että vuonna 2006 maailman tuotanto olisi voitu mitata rahassa 47 000 miljardin dollarin arvoiseksi ja maailman pörssien yhteenlaskettu arvo oli 51 000 miljardia. Johdannaisiin oli sidottu “laskennallista mielikuvitusrahaa” peräti 473 000 miljardin dollarin summa. Kansainvälinen järjestelypankki (BIS) on puolestaan arvioinut, että maailman johdannaissopimusten nimellisarvo oli suurimmillaan 2008 vuoden kesäkuussa, 684 000 miljardia dollaria.[20]
Länsimaissa nykyisin käytössä olevissa rahajärjestelmissä kierrossa olevan rahan määrä riippuu rahan kysynnästä eli luottojen kysynnästä eikä yksikään ulkopuolinen taho voi asettaa kierrossa olevan rahan määrää [21] . Raha on velkaa, luottamusta siihen, että aina löytyy joku, joka lopulta vastaa maksusitoumuksesta [22].” (wiki)

***************************************

Nyt alkaa HS:n juttu olla oikealla hehtaarilla

…mutta jos palkkasumma ei kasva taloudessa samaa tahtia tuottavuuden nousun kanssa on kansakunta vaikeuksissa. 70-luvulta alkaen on käynyt näin. Palkat eivät ole riittäneet kaiken tuotannon ostamiseen ja tämä palkkavaje on korvattu velkaantumisella, etenkin asuntolainojen kautta. Tämä ei ole teoriaa vain puhdasta matematiikkaa. Tätä ei pääosa ekonomisteista kuitenkaan ymmärrä. He ovat mikrotalouden tuntijoita ei macrotalouden. 70-luvulla alkoi pääoman osuudet kansantuotteesta kasvaa palkkatulojen kustannuksella. Kuviteltiin säästämisen eli pääomien kertymisen (ks. keskittymisen (ks. holvaantumisen)) vauhdittavan taloutta. Vaikutus olikin päinvastainen juuri siksi että kapitalismi perustuu kuluttamiseen ei säästämiseen. Tulonjaossa pääomien suosiminen johtaa edelleen pääomien keskittymiseen ja siten kiinteistö ym. kupliin. Tämä on siis rahatalouden mekaniikkaan liittyvää matematiikkaa, ei teoriaa (teoriaosuus alkaa siis rahan keskittymisen ja kuplien yhteydestä, mutta korrelaatio on vahva) . Edes tätä ei ymmärretä, tai siis osa ymmärtää mutta omat itsekkäät tarpeet käyvät tulevaisuuden ja muiden ihmisten edelle.

***************************************

Verotuksen primäärinen tavoite on ohjata yhteisöä. Sekundaarinen tavoite on estää likviditeetin holvaantuminen ja pitää likviditeetti riittävän korkealla. Ilman verotusta likviditeetti alkaisi kyllä nousta ehkä liikaa ja holvaantuminen lisääntyä kunnes inflaation kasvu räjäyttäisi kuplan. Vasta tertiäärinen verotuksen tavoite on rahoittaa julkista kulutusta. Harva poliitikko ymmärtää verotuksen merkityksen.

***************************************

Joo, tarkoitukseni ei ollut väheksyä Krugmanin akateemisia ja poliittisia ansioita tai muuta työtä ollenkaan. Voimme varmaan olettaa, että hän tietää pankkien toimintaperiaatteen ja jopa rahan syntytavan. Tämä ei vaan ymmärtääkseni näy hänen työssään. Ts. Krugman monen muun taloustieteilijän lailla ohittaa melko systemaattisesti pankkien rahanluonnin vaikutukset. Tai ei ainakaan näe niiden aiheuttavan mitään ongelmaa yhteiskunnille. Voin olla väärässäkin, olisi mukavaa jos voisit antaa vaikka linkin johonkin lähteseen, jossa hän käsittelee tai puhuu pankkisektorin tyhjästä luoman rahan vaikutuksista.

***************************************

Miksei rahanluontia ja sen arvon määrittelyä voisi tehdä demokraattisesti? Miksi tuo valta pitäisi delegoida kaivosyhtiöille? Toisaalta, kuka tietää onko kullankaivuuvauhti juuri paras mahdollinen koko maailman rahan määrän sääntelyn? Toki siinä voisi olla vähän enemmän tolkkua kuin nykyjärjestelmässä, mutta miksei rahaa voisi luoda demokraattisesti hallittu taho? Raha on mielivaltainen sopimus. Miksei tuo sopimus voisi olla paras jonka saa?

***************************************

Toimittaja on kyllä aivan oikeassa siinä miten raha syntyy. On urbaanilegenda, että pankki lainaisi joko talletusvaroja tai ottolainaisi markkinoilta antolainausta varten.

***************************************

Bkt on käytännössä riippuvainen likvidinrahan määrästä. Jos likviditeetti ei kasva ei talouden transaktiotkaan voi käytännössä lisääntyä. Likviditeetti voi kasvaa vain lisävelalla tai holvaantuneen pääoman liikkeellelaitolla, jos sitä on ( oikeasti paljonkin). Eikä kannata vedota rahan kiertonopeuteen nykyisen digirahan aikana. Se kenen kuvaukset rahatalouden mekaniikasta ja siten kansantalouden toiminnasta toimivat parhaiten ja kenen ei, on nykyään aika selvää.

***************************************

“Talousdemokratiaa ajavat kuitenkin vain haluavat keskuspankiksi keskuspankin paikalle mahdollisesti ymmärtämättä että rahaa on todellisuudessa aivan riittävästi — jos rahaa tarvitsisi painaa lisää, miksi sitä ei painettaisi korkona rahan omistajille? (ja miksei rahaa tuhota kun luonnonmullistus tuhoaa “sitä takaavan” varallisuuden?) Rahan “demokraattinen” painaminen on vain jälleen eräs ansaitsematon keino tavoitella valtaa.”

Talousdemokratiaa ajavat haluavat ymmärtääkseni, että rahan luontiin liittyvää valtaa käytetään yksisilmäisen voitontavoittelun sijaan demokraattisesti päätettyjen päämäärien tavoittelemiseen. Tätä yksinkertaista tavoitetta kritisoidaan yleensä joko sillä, että demokratia on kyvytön toteuttamaan kansan parasta, sillä oletuksella, että pankit tietävät paremmin, mikä on kansantaloudelle parasta kussakin tilanteessa, tai sillä, ettei rahanluonnilla ole kerrassaan mitään vaikutusta mihinkään. Historia ja nykytilanne kuitenkin osoittaa, ettei kumpikaan näistä päde. Markkinalogiikka johtaa väistämättä ylikuumenemiseen ja omaisuuden arvoja vääristävät kuplat johtavat varallisuuden kasautumiseen kaikenlaiseen hyödyttömään ja tuottamattomaan.

Demokratian luonnehtiminen ansaitsematttomaksi vallankäytöksi kertoo melko lailla luonnehtijan arvomaailmasta. Ei siinä mitään, saat olla tuota mieltä. Itse uskon vielä demokratiaan, vaikka sen toteutuminen onkin vaikeaa nykyjärjestelmässä juuri mainitsemistani syistä.

***************************************

Olen katsonut Talousdemokratia-liikkeen Youtube-videoita ja toimittajan ajatukset ovat yhtäpitäviä niiden kanssa. Talousdemokratia-liikkeellä on tiettyjä yhtymäkohtia moderniin rahateoriaan, mutta teoriapohja ei näytä olevan yhtä vankka kuin MMT:llä.

Paikkansa kirjoituksessa pitää että raha on velkaa ja valtion kulutus on mahdollista rahoittaa myös keskuspankkirahoituksella. (Tämä ei tarkoita että verot ovat turhia, koska niillä on muitakin tehtäviä kuin valtion kulutuksen rahoittaminen).

***************************************

Taloustieteilijöillä on erityisalansa samaan tapaan kuin lääkäreillä. Lääkäreillä on kuitenkin hyvät perustiedot yleislääketieteestä parusopintojensa takia. Samoin taloustieteilijöillä on hyvät parustiedot muistkin taloustieteen suunnista kuin erityissuunnastaan. Krugman on suuntautunut erityisesti kansainväliseen kauppaan. ‘Rahanluonti’ ei ole varmastikaan yhdenkään
taloustieteilijän erityisalue. Ehkä monetaristit ovat kiinnostuneempia rahataloudesta tai esimerkiksi rahaelvytyksestä. Nämä perustuvat spekulaatioihin koronvaikutuksista. Suomen pankkikin on toitottanut ‘rahaelvytyksestä’ ainakin vuosikymmenen ajan lupaillen esimerkiksi, että ‘ensi vuonna alkaa vienti vetää’. Ei se ole alkanut ‘ensi vuonnakaan’. Yleensäkin rahatalous on ollut porvaripiirien ja EU:n hokemaa, lähes uskonnon asemassa ja esimerkiksi minä olen perin pohjin kyllästynyt porvareiden ‘rahaelvytykseen’ ja heidän talouspolitiikkaansa.

***************************************

Kun pankki luo rahaa, sen taseeseen syntyy sekä velka ETTÄ saatava. Myönnetty laina on pankin saatava, ja nostettu ja tiliile pantu lainan pääoma on pankin velkaa. Eli pankin nettovelka ei tässä yhteydessä kasva mihinkään. Asiaa ei kokonaisuutena muuta, vaikka nostetun lainan varat siirtyisivät toiseen pankkiin. Tällöin keskuspankki toimii tilien tasaajana, ja tällöin pankit tarvitsevat nk. keskuspankkireservejä selvittääkseen tilinsä keskenään.

***************************************

Olen kyllä maallikko, eikä minun kannattaisi osallistua tähän. Mutta tuo väite, että pankit luovat rahaa tyhjästä, on ilman lisäselityksiä aika uskomaton ja irrallinen, mutta toisaalta houkutteleva. Täältä ei ole toistaiseksi löytynyt sellaista kuvausta, joka täyttäisi occamin partaveitsen periaatteen, jolloin minäkin saattaisin ymmärtää.

Lähestyn teitä kysymyksin. Jos rahaa voidaan luoda tyhjästä, onko jokin raja, kuinka paljon sitä voidaan luoda.

Jos rajaa ei ole, mikseivät pankit luo rahaa oikein kunnolla? Nehän ansaitsevat rahalla eli anto- ja ottolainauksen korkoerolla.

Jos on, mikä tuo raja on? Eikö joillekin annetut lainat koskaan ole toisilta pois eli kun olet antanut lainaa riittävästi, et enää pysty lainaamaan kaikille muillekin pyytäjille. Eikö silloin kysymys ole pankin omien resurssien määrittämän kiintiön käytöstä.

Mitä pankilla pitää olla, jotta se voi antaa lainaa?

***************************************

Raha tosiaan syntyy pelkällä tilikirjauksella. Allekirjoittamasi velkapaperi on toinen tilikirjaus ja tilillesi tupsahtanut summa on toinen vastatilin kirjaus.

Lainanantoa rajoittaa pankin halu ottaa riskiä. Jos nimittäin tulee luottotappioita ne on pois pankin omista pääomista. Tämän hetken tilannetta en tiedä mutta aiemmin pankilta vaadittiin vapaata omaapääomaa luoton riskin mukaan. Riskittömät lainat eivät kuitenkaan vaatineet omaa pääomaa, joten valtioiden lainotuksella ei ollut / ole mitään rajaa.

Kyse on vain “ahneuden” ja riskin hallinnasta rahan luonnissa…ja kuten tiedämme, mitään riskiä ei ole. Riskit sosialisoidaan vaikka aivan käypänen ratkaisu olisi ollut pankkien kansallistaminen ja yksityistäminen voitolla nousukaudella, kuten esim. Norja teki 90-luvulla.

Arvaa kuka/ketkä lobbasivat riskin sosialisoinnin

***************************************

Omassa valuutassa suoraan Suomen Pankille “velkaantumisessa” olisi tällä hetkellä se, että leikkaukset voitaisiin olla tekemättä. Päinvastoin, kysyntä on niin heikkoa, että kannattaisi investoida ja työllistää.

Näin päästäisin ehkä deflaatiostakin inflaatioon ja lainojen reaaliarvot lähtisivät pienenemään. Samalla valuutan arvo alenisi ja vienti saisi muihin maihin nähden etua. Tuonti kallistuisi ja kääntäisi kulutusta kotimaahan päin.

Mielummin toki nautitaan eurosta, kasvatetaan työttömyyttä ja lainojen reaaliarvoja, leikataan tulevaisuuden talouskasvun eväät, pistetään kansa kyykkyyn ja ihmisryhmät toisiaan vasten.

***************************************

Juuri näin. Toimittaja Björkholm voi kysyä itseltään: eikö pankin tulo eli korko ole pankin omistajien tuloa, ja eikö pankin omistajat voi käyttää tuota tuloa haluamallaan tavalla. Häviääkö se sittenkään. Velkapääomahan häviää heti, kun velka on maksettu pois. Mutta korkotulon on siihen menessä ansainnut joku.

***************************************

Jo ensimmäisistä lauseista ilmenee, että toimittajan ajattelu on periaatteessa kommunistista. Siis “jos saat liikaa rahaa…”. Liika raha työstä tarkoittaa vain sitä, että riippumatta siitä paljonko tekee tai tuottaa, rahaa pitäisi saada vain sen välttämättömän, mikä riittää elämiseen. Tämäkään ei voi toteutua missään vapaassa järjestelmässä, koska ihmisten tarpeet ja kulutustavt ovat erilaisia. Enpä jatka pidemmälle, toimittajan maailmankuva vaikutta niin yksinkertaistetulta, ettei kannata esittää asiallisia argumentteja enempää.

***************************************

Jep, tässä se ansa piileekin. Miksi valtion tai demokraattisen yhteisön kannattaa mennä takuumieheksi tällaisen yksityisen rahan luojille? Vastaus on tietenkin ettei kannatakaan. Näin vain jostain syystä toimitaan.

***************************************

Näytti olevan kuplan poksahtaessa raja siinä jossain 1/35 hujakoilla.
Silloin kesti enää jotain 1% luottotappiot luottokannasta.

Räjähtikö sinun tajuntasi nyt kun rakastamasi raha osoittautui huijaukseksi?

Nyt pitäisi hetimiten kutsua Enbuske studioon kertomaan kuinka vahva hänen uskonsa maagisiin paperilappuihin on.

***************************************

Toimittaja asetteli sanansa mielestäni aivan mielekkäästi.

“Tämä johtaa jännän äärelle. Jotta maailman pankkilainat voitaisiin maksaa korkoineen, on lainaa otettava yhä enemmän yhä kiihtyvällä vauhdilla. Ja tämä pakko tulee sitä pakottavammaksi, mitä suurempi osa rahasta jumittuu kierron ulkopuolelle – joko sukanvarteen tai kasinotalouteen eli varjopankkisektorille, missä rahalla tehdään rahaa rahasta.”

Vaikka korko ei pakosti kasvata velkaa, niin tuo kasautuminen on ongelmallista nykyjärjestelmässä.

***************************************

Juuri näin. Pääomien kasaantuessa talouden likviditeetti laskee ja talous hidastuu ilman lisä velkaa. Tästä syystä verotuksen täytyy olla sellainen että se ei mahdollista pääomien holvaantumista. Toinen vaihtoehto on se että annamme palkkainflaation laukata etenkin alimmilla tulotasoilla. Tällöin pääomien hautominen tileillä ei kannata, vaan pääomat kannattaa investoida, samalla kun ostovoima kasvaa, etenkin niillä joilla tulon lisä menee suoraan kulutukseen. Tämä vaan ei onnistu euroaikana, eikä muuten se verotuksen säätäminen siten että holvaaminen laskee. Eurossa on kaikki huonot rahatalouden mekaniikan ominaisuudet ilman hyötyjä: vierasvaluutta ja rajoitettu finanssipolitiikka lamassa.

***************************************

Suomen Pankin ”Raha ja luotto rahapolitiikassa” -julkaisun mukaan ”raha on nykyisin pääosin aineetonta, vain numeroita pankkien tietokoneissa. Se onkin pohjimmiltaan pelkkää luottamusta siihen, että joku lopulta vastaa maksusitoumuksesta. Raha on velkarahaa, käytännössä keskuspankin (keskuspankkiraha) tai yhä hallitsevammin talletuspankkien (pankkiraha) likvidiä velkaa, jota voidaan käyttää maksuvälineenä”.

Pistää funtsimaan…

***************************************

Timosotkamolainen osuu naulan kantaan kirjoittaessaan, että pankit saavat rahaa myymällä ja ostamalla papereita.
Mutta kyllä hän tietää senkin, että perinteinen pankin tulolähde on talletusten vastaanottaminen ja sen rahan lainaaminen talletuskorkoa korkeammalla kotolla.
Vasta kun Merkel, Sarkozy, Barroso, Katainen, Rehn, Liikanen, Sasi jne. 2009 Kreikan jouduttua rahanpesijöiden uhriksi heittivät talouden perusteet romukoppaan eikä velka enää ole velallisen ja vekojan välinen asia vaan se sosialisoidaan ja kaadetaan veronmaksajan piikkiin, pankit menettivät perinteisen otto- ja antolainauksen väliseen korkoeroon perustuvan ydinliiketoimintansa.
MItä isot edellä, sitä pienet perässä eikä velkojaan enää tarvitse saati pidä kenenkään maksaa !!

Asiakkaitten huijaamisesta varainhoidon nimissä tuli pankeille uusi ydinliiketoimi. Timo tietää, että pankkien hallinnoimiin rahastoihin sijoitetuilla rahoilla käydään kauppaa papereilla ja joka kaupasta pankki perii palkkionsa mutta riskin eli tappiot kantavat pankin asiakkaat.

***************************************

Myös minä olen maallikko ja yritän ymmärtää tätä: alkutuotanto, esimerkiksi metsuri kaataa puun, pilkkoo sen ja myy asiakkaalleen. Kaadettu puu on saanut arvon, mutta mistä on tullut se raha, mikä puusta maksetaan? Jos mennään ajassa taaksepäin ja vielä lisää, niin jossain vaiheessa on pakko tulla eteen se kohta, jossa puun ostajalla ei ole ollut RAHAA maksaa puusta. Silloin lienee ostaja antanut velkasitoumuksen (jota rahaksi nyt kutsutaan).

Missä vaiheessa näiden sitoumusten määrä on ylittänyt niiden reaalisen arvon, sillä siitähän artikkelissa on oikeastaan kyse?

Maailmanhistorian hyperinflaatiot kertovat karulla tavalla, kuinka käy, kun sitoumuksella ei olekaan arvoa. Silloin vaihdantatalous kukoistaa, ei synny spekulatiivista velkaa. Minä kaadan puun, sinä annat leipäjauhot – nyt heti, eikä mitään paperinpalaa tai ykkösiä ja nollia bittiavaruudessa. Myös kullan arvo on spekulatiivista, ei sillä sinällään ole elämisen kannalta mitään hyötyä. Siksi keskuspankit ovat aikanaan kultakannasta irtaantuneet, luulen ma.

***************************************

Toveri Kassinen, älä vedä hätäisiä johtopäätöksiä rakkauselämästäni. Voin kyllä sen verran avautua, että rakastan rahaa aika tavanomaisesti, mutta toivon tietenkin, että raha osoittaisi suurempaa rakkautta minua kohtaan ja tulisi kotiini pysyvämminkin.

Minua ei huoleta, että raha on huijausta, koska tiedän, että raha itsessään on reilu, mutta se on kyllä myös huijareiden työväline. Olen työelämäni suurelta osin uhrannut auttaakseni niitä, jotka todella rakastavat rahaa ja jossain määrin olen tässä sutenöörin tehtävässä onnistunutkin. Hiki ja tuska ovat rahan oikeat alkuaineet.

Tässä ketjussa häpäisen itseäni kahdesta syystä. Pidän talousdemokraattien ja muiden hurujen väitettä, että pankit luovat rahaa tyhjästä, suppeana, provokatiivisena ja “rahamaailman” ja talouden kokonaisuudesta välittämättömyytenä tai ymmärtämättömyytenä. Toinen syy tarpeeni osaltaan heruttaa esiin joku tosi asiantuntija, joka todistaa keskustelupalstalle mahtuvalla merkkimäärällä tuon väitteen onttouden.

Toveri Kassinen, elämä on kehittymistä. Pää pystyyn.

***************************************

Pankit eivät tarvitse enää suomalaisia yrityksiä mihinkään.
Paljon helpommalla selviää tekemällä ihan puhtaasti virtuaalisia sijoituksia.

Rahaa olisi tarjolla rajattomasti mutta suomalaiselle yritykselle sitä ei halua kukaan lainata, korkokin taitaa olla 5-9%.
Siinä se ongelma on.

Valtion pitäisi startata talous jotta tuotto ja kasvuodotukset palaisivat yös yksityiselle sektorille. Mutta siihen ei Suomessa ole haluja ideologisista syistä.

Meillä on tämä saksalais-luterilainen sairas suhtautuminen velkaan ja rahaan esteenä.

USA on ymmärtänyt yhden asian; taloutta ja velkaa ei saa päästää pysähtymään koska se ei välttämättä käynnisty uudelleen millään näin nollakorkojen ympäristössä.

***************************************

Huvittavaa miten kyllä ääniäkin tulee noin paljon myyttisille väitteille. Ihmiset eivät vaan ole kiinnostuneita tutkimaan asioita vaan uskovat “auktoriteetteihin”, vaikka rautalangasta heille väännettäisiin se kuinka rahatalous ja siten kansantalous toimii.

***************************************

“Valtio voisi omalla valuutalla ja keskuspankilla aivan mainiosti rahoittaa julkisen sektorin toiminnan itse sen sijaan, että lainaa rahaa pankeilta korkoa vastaan.”

Taloudessa olisi siis suuri toimija, jonka ei tarvitse välittää toimintansa tehokkuudesta. Vaikka nykysysteemilläkin julkinen sektori on paisunut ylisuureksi, voitaisiin monen mielestä velkaantua huoletta lisää. Jos rahaa tulisi käyttöön nappia painamalla ilman takaisinmaksuvelvoitetta, puheet supistamisesta tai tehostamisesta tyrmättäisiin järjettöminä.

Sosialismiin tämä ns.funktionaalinen rahoitus kytkeytyy siten, että julkiselle sektorille luotua rahaa pitää vastaavasti myös poistaa kierrosta rahan arvon säilyttämiseksi. Normaalisti lainana luotu uusi raha poistuu kierrosta, kun velallinen maksaa velkansa, mutta tässä tapauksessa velan tosiasiallisena maksajana toimiikin yksityinen sektori. Näin luotaisiin käytännössä uusi massiivinen tulonsiirtomekanismi.

Kannatettava ajatus jos halutaan tehoton ja kansainväliseen kilpailuun kykenemätön kansantalous. Jotkut suomalaisetkin sosialistitaloustieteilijät käyttivät Venezuelaa hyvänä esimerkkinä valtion rahoittamisesta rahaa painamalla. Maa on vaihteeksi kriisissä, pulaa on lähes kaikesta ja inflaatio lienee jo pitkästi yli 100%. Mutta ei hätää, presidentti Maduro on luvannut palkankorotuksia julkisen alan työntekijöille.

***************************************

“Taloudessa olisi siis suuri toimija, jonka ei tarvitse välittää toimintansa tehokkuudesta. Vaikka nykysysteemilläkin julkinen sektori on paisunut ylisuureksi, voitaisiin monen mielestä velkaantua huoletta lisää.”

Suomen julkinen sektori oli Maailmanpankin tutkimuksen mukaan viime vuonna EU-maiden tehokkain. Julkista sektoria on lähes mahdoton pienentää ilman koko talouden tuhoamista matalasuhdanteessa. Syy on ennemmin yksityisen sektorin romahtamisen ja tulisi todella miettiä miten yksityinen sektori saadaan kasvu-uralle.

“Sosialismiin tämä ns.funktionaalinen rahoitus kytkeytyy siten, että julkiselle sektorille luotua rahaa pitää vastaavasti myös poistaa kierrosta rahan arvon säilyttämiseksi. ”

Näin toimitaan tälläkin hetkellä, tosin euron arvoon ei Suomen veroratkaisut vaikuta mutta verotettu kiertää pois yksityisestä kulutuksesta julkiselle puolelle millä ostetaan työtä, tavaroita jne. Verotettu raha siis “kiertää” takaisin yksityiselle puolelle.

Suomi velkaantuu sen takia, että yksityiseltä puolelta ei veroteta riittävää määrää vaan otetaan lainaa joka syötetään yksityiselle puolelle. Julkisen velkaantumisen lopettaminen seinään ajaisi yksityisen puolen vielä heikompaan kuntoon kuin se nykyään on.

Käytännössä pitäisi leikata sellaisista menoista, mitkä eivät vaikuta kotimaiseen kysyntään ja tulevaisuuden kasvuun, tai vaihtoehtoisesti verottaa sellaisilta tahoilta joilla on paikallaan makaavaa rahaa.

Tahtoa tähän ei ole, vaan mielummin ollaan koroteltu alveja ja muita regressiivisiä veroja ja veroluonteisia maksuja jotka rokottavat eniten pienituloisia tai sitten leikataan palveluista.

***************************************

Tyypillinen olkiukko. Kuvailet itse keksimäsi skenaarion ja lyttäät se sitten. Suvereenia rahapolitiikkaa toteuttava valtio voi toimia kuten kuvailet, tai sitten ei.

Kyse on pohjimmiltaan demokratiasta. Jos demokraattisesti pääteään, että kaiken toiminnan päämääränä tulee olla tehokkuus ja supistaminen, niin voidaanhan niin tehdä. Mitä jos demokraattisesti päätetään, että toiminnalla pitää olla jokin muu päämäärä? Pitäisikö silloinkin kaiken toiminnan päämääränä olla supistaminen ja tehokkuus?

Minä uskon että pitkässä juoksussa kansainvälisesti tehokas ja kilpailukykyinen yhteiskunta perustuu demokratiaan ja onnistuminen siinä määrää pitkälle kuinka hyvin kansantaloudella pyyhkii.

***************************************

“Pidän talousdemokraattien ja muiden hurujen väitettä, että pankit luovat rahaa tyhjästä, suppeana, provokatiivisena ja “rahamaailman” ja talouden kokonaisuudesta välittämättömyytenä tai ymmärtämättömyytenä. Toinen syy tarpeeni osaltaan heruttaa esiin joku tosi asiantuntija, joka todistaa keskustelupalstalle mahtuvalla merkkimäärällä tuon väitteen onttouden.”

Pidät väitteitä tyhjinä, koska juuri esittämäsi on lähestulkoon ainoa argumentti, jonka koskaan tulet saamaan katsomuksesi tueksi. Kun sanot “tosi asiantuntija” tarkoitat varmaan kuitenkin jotain auktoriteettia, joka pystyy perustelemattakin vakuuttamaan sinut. Voi olla että ainoa tapa saada edes jonkinlainen varmuus on ottaa itse selvää. Silloin tietää, miksi jotain pitää jonain.

***************************************

“Julkista sektoria on lähes mahdoton pienentää ilman koko talouden tuhoamista matalasuhdanteessa.”

Ongelma on siinä, että julkista sektoria paisutetaan myös korkeasuhdanteessa koska kerran verotuloja riittää. Suhdanteita tasoittavaa talouskuria ei löydy missään tilanteissa. Täysin selvää ettei kuria löydy silloinkaan, kun rahaa annetaan ilman takaisinmaksuvelvoitetta. Sitähän rahan painamisella julkiselle sektorille juuri halutaan: välttää leikkaukset ja tehostaminen, johon velkaantuminen johtaa.

“Näin toimitaan tälläkin hetkellä, tosin euron arvoon ei Suomen veroratkaisut vaikuta mutta verotettu kiertää pois yksityisestä kulutuksesta julkiselle puolelle millä ostetaan työtä, tavaroita jne”

Verojen maksaminen ja verojen kuluttaminen eivät muuta kierrossa olevan rahan määrää. Funktionaalisessa rahoituksessa kierrossa olevan rahan määrä kasvaa, ja sitä pitää imeä pois muualta taloudesta jotta rahan kelpoisuus maksuvälineenä säilyisi.

“Suomi velkaantuu sen takia, että yksityiseltä puolelta ei veroteta riittävää määrää vaan otetaan lainaa joka syötetään yksityiselle puolelle”

Suomi velkaantuu, koska sillä on suuremmat julkiset menot kuin se voi työllään kustantaa. Ts. yritämme pitää yllä elintasoa, johon työpanoksemme ei kansakuntana riitä. Kännynokian huipputuottavuus toi kymmeniä miljardeja vientituloja. Julkinen menopuoli palkkoineen rustattiin vastaavalle tasolle. Teollisuus lähtee maasta, joten julkisen sektorin työntekijöiden vähentäminen ja palkkojen lasku on väistämätöntä.

***************************************

Uskokaa ihmisiä jotka tekevät näiden asioiden kanssa töitä. Tässä menee sekaisin se, että pankkiin talletettuja varoja pidetään olemassa olevana rahana – kyseessä on pankin näkökulmasta saatavien ja vastuiden verkosto.

Mutta jos kerran pankki voi luoda rahaa tyhjästä, miksi käytimme esim. 2008 – 2010 aina kymmenien miljoonien lainojen ehdoista keskustellessa aikaa market disruption ehtojen neuvotteluun? Eli että vaikka lainasopimus on allekirjoitettu, kun tulee aika vaikka kuukauden päästä nostaa tuo laina pankista, pankki saattoikin kieltäytyä antamasta lainaa ulos jos markkinatilanne olisi muuttunut niin että pankki itse ei olisikaan saanut varoja markkinoilta, tai sen oma korkokustannus olisi pompannut huimasti?

Ihan hukkaan meni sekin aika. Tämän ketjun kommentoijien mukaan olisin vain sanonut pankille: höpsis, heilauttakaa taikasauvaanne, tehän luitte rahaa tyhjästä.

Ihmettelijöille tiedoksi, tuo oli finanssikriisin aikaan, ennen valtavaa keskuspankkielvytystä.

***************************************

Keskuspankkijärjestelmä ei missään tapauksessa tavoittele yksisilmäisesti voittoa. Se on jotain, johon markkinat kykenevät ja johon markkinoilla on oikeus. Esimerkiksi ihminen joka käy töissä, tavoittelee voittoa ja moni tavoittelee lisäksi taloudellista itsenäisyyttä ja itsetuntoa.

Voiton käsite on mahdottomuus puhuttaessa keskuspankkijärjestelmästä, joka elää reaalitalouden loisena ja toisaalta mahdollistaa sosialismikokeilujen jatkamisen sen myötä, että valtiotkin saavat “lainaa” jonka “voitoista” ne keräävät veroa.

Keskuspankit ovat epäonnistuneet kaikissa niiden tehtävissä, jotka ovat vähän samaa luokkaa kuin vitsissä “pidetäänkö teillä mattoja”. Kyllä talous pysyy pitämättäkin. Rahan arvo on ollut historiallisesti stabiilein niinä aikakausina, jolloin keskuspankkeja ei ole ollut tai kun ne eivät ole harjoittaneet rahapolitiikkaa. “Kuplat” ovat jääneet aina lokaaleiksi ja tappiot vähäisiksi ilman valtion interventioita.

Demokratian harjoittaminen talouselämään on ansaitsematonta vallankäyttöä. Siinä ihminen äänestää enemmistön turvin vähemmistönkin rahoista (ja yleensä taka-ajatuksella, että vähemmistössä on äänestäjää itseään varakkaampia ihmisiä). Äänestäjä haluaa ajaa omia valtapyrkimyksiään (mahdollisesti vähemmistöä vastaan) vähemmistön varoilla. Se ei ole vain ahnetta, se on suoranaista pahuutta. Ja samoin kuin keskuspankkien väitetyissä päämäärissä, ei rahapolitiikkaa tai rahan ominaisuuksia ole tarpeellista “päättää” demokraattisesti.

***************************************

“Vain kiihtyvä velkaantuminen mahdollistaa talouskasvun. Kun velkaantuminen hidastuu ja lainoja lyhennetään enemmän kuin niitä otetaan, syntyy lama. Rahaa katoaa taloudesta, maksuvaikeudet kasaantuvat ja kysyntä alenee. Kuten nyt”

No kun se raha on velkaa niin näinhän se menee.
En tiedä millä tasolla toimittaja tätä haluaa katsoa mutta maailmantaloushan on kasvanut ripeästi jo vuosikausia.
Talouskasvuhan on kai lähtökohtaisesti hyvä asia, vaikka siitäkin ollaan nykyään Suomessa montaa mieltä?

Kyllähän tämä systeemi ihan toimii.

Ongelmahan ei ole se rahan luonti vaan se että kuinka paljon sitä on luotu ja minne riski on häivytetty.
Kukaan ei kestä enää tappioita ja johdannaismarkkinoista johtuen yhdenkään merkittävän pankin ei voida antaa enää kaatua koska ne kaatuvat sitten samantien kaikki.

Sellaisessa tilanteessa me elämme. Mutta en usko että kukaan haluaisi nähdä sitä päivää kun esim. kaikki eurooppalaiset pankit kaatuvat samaan aikaan.

Raha- ja pankkijärjestelmän ongelma ei ole korko eikä rahan luonti talouteen.
Sen ongelma on se että minkäänlaista markkinataloutta ei enää ole olemassa, eikä sellaista taideta enää saada aikaan.
Pankkien vakavaraisuussäännöksiä on kiristetty mutta se johdannaismarkkinamörkö on ja pysyy, eikä sille enää oikein poliittisesti tai sääntelyllä voida mitään.

***************************************

Raha on syntynyt varmaankin jo esihistoriassa sen havainnon myötä, että jokin perustarvike ei happane, ei kulu ja jota kaikki tarvitsevat. Siitä syntyy universaali vaihdon väline. Myöhemmin on havaittu, että kulta tai hopea ovat erinomaisia vaihdon välineitä, joita ei varsinaisesti tarvita mihinkään, mutta joita voidaan pitää kaulassa tai ranteissa koruina havainnollistamassa omaa sosioekonomista asemaa.

Mutkat suoristaen: paljon myöhemmin hallitsija otti ihmisiltä kullan pois holveihin ja antoi tilalle paperia, joissa luki että yhtä dollaria vasten tämän setelin haltija saa 1/20 unssin kultaa. Sitten dollaria devalvoitiin 1/35 osaan unssia. Sitten sovittiin, että dollarin omistaja voi käydä [edustajan välityksellä] katsomassa, että holvissa on kultaa 1/35 unssin verran ja lopulta päätettiin, että dollarin setelillä saa keskuspankista dollarin.

Tämä ei kuitenkaan muuta sitä historiallista jatkumoa, jossa jokainen yksityinen henkilö on joutunut tekemään työtä markkinoille saadakseen yhdenkin dollarin siitäkin huolimatta, että valtio/keskuspankki on verottanut ja vielä painanut lisää rahaa kasvaviin yksityisiin ja julkisiin tarpeisiin. Tämä työ luo nyt ja ikuisesti rahalle sen arvon ja “kannattelee” taloutta. Jopa “alkuperäistä” rahaa on edelleen.

Kun markkinoille ei enää kannata myydä tuotteita saadakseen rahaa, vaan kun sitä voi painaa tyhjästä, talous lakkaa. Jotkut antavat tälle ilmiölle nimen “usko” tai “luottamus” ja olettavat että talous on mentaali ilmiö, johon tarvitsee uskoa. Toisaalta pitäisi olla selvää, ettei jokaisella voi olla tuollaista rahan painamisen oikeutta ja nyt kyse on yksisilmäisestä vastakkainasettelusta, että pitäisikö rahan painamisen yksinoikeus olla valtiolla, keskuspankeilla tai “demokratialla”. Mikä tahansa taho, joka painaa tätä rahaa yksinoikeudella, on koko muun talouden loinen.

ps. Kullan louhimiseen ei ole mitään kaivosyhtiöiden yksinoikeutta (paitsi poliittisella päätöksellä tietenkin) — sitähän voi eristää jopa ulosteesta.

***************************************

“Suomi velkaantuu sen takia, että yksityiseltä puolelta ei veroteta riittävää määrää vaan otetaan lainaa joka syötetään yksityiselle puolelle.”

Valtio velkaantuu sen takia että kotitaloudet eivät enää pysty velkaantumaan lisää eikä yrityksillä ole halua velkaantua ja valtion kuluautomaatit sylkevät uusia kuluja jotka on laskettu 4% talouskasvun mukaan.
Miljardi pari pitää leikata vuodessa julkisia menoja jotta juostaan edes paikallaan.

Kyllä se Suomessa kiteytyy noihin yrityksiin ja investointeihin, kotitaloudet kyllä tekevät kaikkensa. Itse olen eri mieltä siitä että onko Suomi enää “vientivetoinen” talous. Se on virhearvio minusta. Suomi on osa maailman suurinta talousaluetta eikä markkaa enää ole.
Suomen taloudessa kotimainen kysyntä on ihan toimiva ratkaisu nykyään, ongelma on kotimaisten palveluiden ja tavaroiden kilpailukyky ja sille ei eurossa voida enää oikein mitään.

Valtion pitäisi elvyttää ja leikata samaan aikaan. Julkisen sektorin kiinteiden menojen leikkaaminen on välttämätöntä, mutta samaan aikaan pitäisi huolehtia siitä että valtio investoi niin paljon että talous ei pysähdy.

Suomen ongelma on se että leikkaamaan ei pystytä ja ei oikein osata elvyttääkään.
Meillä nostellaan julkisen sektorin palkkoja ja veroja, ei tämä sillä tavalla oikene.

Työehtojen löysääminen, verojen lasku ja kovat julkiset investoinnit päälle sekä panostukset kotimaisten pienyritysten rahoitukseen.
Joku sellainen se Suomen tien pitäisi olla.

Tavallinen suomalainen köyhtyy ihan varmasti tulevina vuosikymmeninä, sille emme voi mitään.

***************************************

“Mutta jokaiseen lainaan liittyy korko. Pankki ottaa siis aina enemmän rahaa pois taloudesta kuin se sinne alun perin loi.”    Väite on kyllä tarkkaan ottaen totta. Pankki ei luo koron osuutta velan yhteydessä, mutta velallisen on saatava tuo osuus jostain. Koron osuus on siis jonkun muun ottamaa velkaa. Koron osuus ei kuitenkaan tuhoudu maksun yhteydessä, vaan voi myöhemmin palata kiertoon. Ei tuossa suoranaisesti muuta väitetä.

***************************************

“Koron osuus on siis jonkun muun ottamaa velkaa.”

Niinhän se on.
Velan määrä koko ajan nousee ja sehän on siis lähtökohtaisesti hyvä asia eikö niin?

***************************************

Siitä voi tulla pitkä ilta jos rupeat pohdiskelemaan miten monimutkaisesti velat ja rahat maailmassa liikkuvat. Ja että miten asiat pitäisi sosiaalidemokraattisesti Suomen järjestää “kuntoon”.
Itse en kyllä sellaista jaksa miettiä, sitä kannattaa pohtia sellaisia asioita joille Suomi jotain voi.

Ei se raha kyllä lopu kesken jos siitä ollaan nyt Suomessa huolissaan.
Ja se on kyllä EU:n paras puoli että suomalaiset tai saksalaiset eivät enää saa päättää finanssipolitiikasta yksin.

***************************************

“Tarkkaan ottaen” tuo väite unohtaa sen, että velkapääoma ja sen maksuaikataulu ovat yhteismitattomia, koska velka maksetaan kassavirralla, eikä kerätyllä pääomalla. Toinen on rahaa, toinen on rahaa aikayksikössä. Ne eroavat dimensioissaan. Tuo väite on joko lapsus, tai tarkkaan harkittu harhautus, jolla siirrytään kätevästi väitteeseen, ettei talousdemokratian edellytyksenä ole ikuinen eksponentiaalinen talouskasvu ja velkakierre. Koron maksun metafyysinen välttämättömyys ei ole jonkun toisen ottama velka. Velathan voidaan lisäksi jättää myös maksamatta ja pankki saa [murto-]osuuden konkurssipesästä.

Todettakoon jälleen, että en puolusta edelleenkään nykyistä fiatraha/keskuspankkijärjestelmää.

***************************************

Kerropa jokipii, eihän se raha tuhoudu lopullisesti kun velan pääoma maksetaan tai sitä lyhennetään. Eikös pankki pane senkin uudestaan kiertoon ja luo vähintään sen saman huomenna uudestaan, kun velan ottaja koputtaa oveen tai nettisivulle ottaakseen 0,6 %-korkoisen asuntolainan. Nettokasvu, huolenpito huomisesta.

Tietenkin se, joka repii velkakirjan viimeisen maksuerän jälkeen, ei enää suoraan osallistu rahan luontiin. Sitten mennään koko nettopalkalla kulutusjuhliin ja rahastosäästäjäksi, nyt tilin toiselle puolelle.

***************************************

“Kun velkaantuminen hidastuu ja lainoja lyhennetään enemmän kuin niitä otetaan, syntyy lama. Rahaa katoaa taloudesta, maksuvaikeudet kasaantuvat ja kysyntä alenee. Kuten nyt.”

Onkos Suomessa tälläinen tilanne tai maailmanlaajuisesti?
Ei taida olla.
Suomen ongelma nyt kun olemme avoimessa maailmantaloudessa on se että velkaa ei oteta täällä tai muut eivät investoi ottamaansa velkaa täällä.
Ja koska olemme eurossa emmekä voi kilpailukyvyllemme oikein mitään niin asialle ei oikein ole mitään tehtävissä, palkat eivät jousta alaspäin.

Rahaa on kyllä, se ei vain tule Suomeen. Suomen pitäisi olla kilpailukykyinen edes euroopan sisällä.
Umpikuja.

***************************************

Tällä kertaa minua kiinnostaa, miten Hesari on organisoinut kommenttien moderoinnin. Osallistuuko artikkelin kirjoittaja ehkä moderointiin, vai ovatko moderaattorit ihan oma, erillinen porukkansa.

En tällä kertaa inisi siitä, että osa kommenteistani ei pääse läpi, esim. tähän ketjuun. Stubbilaisessa avoimuuden hengessä vain ihmettelen.

Lisään vielä, että monta kertaa moderaattori on pelastanut ja auttanut säilyttämään vähäisen, vielä jäljellä olevan itsetunnon rippeen estämällä kommenttini julkitulon.

Joskus kyllä ihmettelen.

***************************************

Kolumni on referaatti Ville Iivarisen tuoreesta kirjasta Raha – Mitä se on ja mitä sen tulisi olla?, (Into 2015). Toisin sanoen kolumnisti on aika halvalla palkkiorahansa tienannut. Kuuluisi mielestäni hyvään journalistiseen tapaan tuoda myös lähdeteos esiin tekstissä.

http://www.intokustannus.fi/kirja/raha/

***************************************

“Holvaantuminen” on käytännössä vain sosialidemokraattien käyttämä halventava termi ajatukselle, että ihminen joka on saanut, rahaa, ei osaa käyttää sitä “oikein”. Olisi myös toinenkin tapa ratkaista asia, nimittäin markkinaehtoinen korko — siten esimerkiksi parikymppinen koulusta valmistunut saisi rahaa (huokeaan) asuntoon ja eläkeläinen saisi konvertoitua pääomaa tuloksi syömättä pääomaa; nyky nollakorkopolitiikalla pääoma ei tuota ja pääomainstrumenttien hinnat karkaavat pilviin.

Rahaa on verrattu verenkiertoon ja mahdollisesti tästä analogiasta väärinpäin liikkeelle lähdettäessä voidaan johtaa suhteellisia totuuksia, kuten että rahan pitää kiertää, jotta se toimisi. Tavallaan kyllä. Mutta kun sijoittaja on saanut rahansa ja investoinut uuteen teknologiaan ja raha on teknologian toimittajilla, niin rahan sykli on periaatteessa jo riittävä. Miksi raha ei saisi jäädä “holvaantumaan” tälle tasolle siksi aikaa, kunnes teknologian toimittajat ovat identifioineet markkinoiden tarjoamasta hintainformaatiosta entistä tehokkaamman tavan tuotantoketjun muodostamiseen.

Toisten rahoilla “yhteistä hyvää” ajava haluaisi nopeuttaa tätä prosessia ja saada jokainen ostamaan mahdollisimman nopeasti, jotta saisi maksimoitua verotulonsa (ja sitä kautta oman valtansa). Looginen seuraus on kuitenkin se, että raha ei voi olla jatkuvassa kierrossa, sen on pysähdyttävä aika ajoin. Sitä paitsi suuri rahamäärä “kasautuneena” jonnekin vain saa parhaan taloudellisen moottorin, eli ihmismielen, tutkimaan ideoita miten sen rahan saa _ansaittua_ itselleen ja tästä muodostuu todellisuudessa rahan sosiaalinen hyöty. Verotus tai “sosiaaliset tulontasaukset” eivät ole sellainen instrumentti, vaan aiheuttavat vastaavaa sosiaalista haittaa.

***************************************

Tämä on tunnettu talouspiireissä jo yli vuosikymmenen ajan ollut tunnettu salaliittoteoria, jonka voi melko pienellä googlauksella kumota. Netistä löytyy monta taloustieteilijän ylläpitämää sivustoa jotka ovat keskittyneet nimenomaan tämän salaliittoteorian kumoamiseen. Itsekin olen monta kertaa juurta jaksain joutunut selittämään miksi tällainen ajattelu ei kestä faktojen tutkimista. Moni täällä kirjoittaja on jo kertonut miksi kolumnistin kirjoitus on täysin perusteeton ja harhaan johtava, joten en siihen erityisemmin paneudu.

Se kyllä täytyy myöntää, että rahan luonnin teoriaa ei ole helppo käsittää. Opiskellessani kauppakorkeakoulussa lueskelin itse paljon omalla ajallani, sillä yksityiskohdat kiinnostivat minua enemmän kuin niitä oli kurssimateriaaleista tarjoilla. Tämän olisi kolumnistinkin suonut tekevän. Onkin ihmeellistä miten pienellä taustatyöllä voi valtakunnan suurimmalla areenalla julkaista tekstin koko kansa nähtäville.

***************************************

Kannattaa sitten tutustua lisää rahan syntyyn, koska olet selvästikin hakoteillä. Raha ja talous blogin “lue ainakin nämä” osiossa löytyy rautalanka-malli rahatalouden mekaniikasta.
Nämä talous”tieteilijät” jotka pitäytyvät oppikirjojen kuvaukseen pankkien varojen VÄLITTÄMISESTÄ on helppo kumota pelkästään sillä että tarkkailet omaa pankkitiliäsi. Tilisi varat eivät poistu muiden lainoihin.

Nämä myytit rahan välittämisestä pankissa ja keskuspankin luomasta rahasta ovat tietenkin tiukassa, koska ne kuuluvat korkeakouluopetusmateriaaliin. Mutta jos tutustut asiaan syvemmin, huomaat ettei kilpailevaa selitystä ole olemassakaan. Kaikki muut selitykset rahan synnystä kumotaan järjestelmällisesti.

Tämä asia ei ole mitenkään kiistanalainen kansantaloustieteilijöiden parissa. Microtalouden tuntijoiden koulutukseen rahatalouden mekaniikka tai pankkien rooli ei kuulu mitenkään.

***************************************

Jää vähän epäselväksi mitä Tammimies on mieltä. Yhtäältä hän sanoo, että pankkien täytyy luoda rahaa tyhjästä, koska jos Tammimiehen talletukset olisi lainattu eteenpäin, niin silloinhan pankilla ei olisi mahdollisuutta nostaa sitä talletusta pois pankista.

Juuri näinhän se on. Ehkä Tammimies on joskus kuullut käsitteen “bank run”. Silloin kyse on juuri tuosta. Käytännössä pankit kykenevät maksamaan talletuksia ulos, koska ne tekevät lyhytaikaista varainhankintaa markkinoilta, toisiltaan tai keskuspankilta. Kun muitten usko pankkiin menee, pankki ei saa lyhytaikaista varainhankintaa ja pankki joutuu bank runin kohteeksi. Pankilla ei ole millä maksaa talletuksia ulos. Pankki saattaa mennä konkurssiin (paitsi jos “too big to fail”), ongelmana lähinnä likvideetti eikä ylivelkaisuus. Pankilla on velkojia (tallettajia) jotka haluavat periä velkansa (nostaa talletuksensa), ja pankin varat ovat kiinni pitkäkestoisissa saatavissa (vuosien mittaisissa lainasaatavissa asuntovelallisilta, yrityksiltä, valtioilta…)

Tammimies on melkein oikeassa seuraavassa lauseessaan, se vain tulisi muuttaa muotoon “Talletus on ainoastaan tallettajan lupaus maksaa velkojalleen (tallettajalle)”.

***************************************

“Valtio voisi omalla valuutalla ja keskuspankilla aivan mainiosti rahoittaa julkisen sektorin toiminnan itse sen sijaan, että lainaa rahaa pankeilta korkoa vastaan. näytä lisää

Sitähän kokeili onnistuneesti Saksan ensimmäisen maailmansodan jälkeinen hallinto. Myös Mugaben hallinto testannut sitä onnistuneesti.

Joskus väitetään että pankin tarvitse ottaa ulkopuolisia talletuksia.
Juuri kukaan ei ota pankista lainaa vain tallettaakseen rahat takaisin samaan luottolaitokseen.
Kun pankki myöntää luoton, siitä seuraa lähes aina velvoite välittää asiakkaan hankinnoista
aiheutuvia maksuja. Tavallisimmin laina-asiakas maksaa lainannostohetkellä tai muutaman
päivän kuluttua tilisiirrolla, pankkikortilla, pankkivekselillä tai sekillä hankinnan, jonka
tekemiseksi laina on otettu. Jos raha menee toisen pankin asiakkaalle, tästä aiheutuu luoton
myöntäneelle pankille maksuvelvoitteita. Pankin on edustettava asiakastaan pankkien välisessä
maksuliikenteessä, jossa on maksettava keskuspankkirahalla. Rahalaitos on pulassa,
jos se ei selviydy näistä velvoitteista

***************************************

Hyperinflaatio vaatii aina reaalitalouden romahduksen. Weimarin tasavallassa sen aiheutti sotakorvauksien kautta menetetty mahdollisuus saada raaka-aineita teollisuudelle. Zimbabwessa sen aiheutti maareformi joka jakoi maat sellaisille, jotka eivät osanneet sitä viljellä.

***************************************

Kotimaisilla paikallispankeilla on taseessa yleensä lähes yhtä paljon talletuksia ja lainoja. Pankki elää korkokatteella ja palkkiotuotoilla. Miksi pankit siis ottavat vastaan talletuksia kovalla korolla, jos ne eivät tarvitse aloittajan mukaan senttiäkään ulkopuolisia tallelletusia maksuvalmiutensa takia.

***************************************

Huhhuh. Aika kepoisin perustein tässä maassa voi päästä maisteriksi. Olen siitä hyvä esimerkki. Aloitin ketjun alusta ja vähintään joka toiseen viestiin teki mieli vastata jotakin. Loppujen lopuksi tajusin, että taloustieteen ymmärtämykseni on kerta kaikkiaan olematon niihinkin verrattuna, joiden kanssa olen jokseenkin täysin eri mieltä, joten parempi pysytellä syrjässä. No, puolustukseksi todettakoon etten sentään ole taloustieteen maisteri.

Tällä maallikkoajattelulla kuitenkin syntyy jokunen pohdinta, virheisiin sopii puuttua. Tässä yksi. Rahan “syntyminen” velasta on hyvin järkeenkäypää, melko vähän sille on edes vaihtoehtoja. Vaikka synnyttäjä olisi julkinen taho, jonkun lupauksesta kuitenkin on kyse. Mutta mitkä olisivat ne mekanismit, jotka suojaisivat liialliselta ja katteettomalta velan luomiselta, jos samaan aikaan halutaan välttää sääntelyä? Eli miten velan luoja saataisiin todella vastaamaan rysähdyksen sattuessa tekosistaan ilman, että esim. rajataan investointipankin tms. kokoa (ei saa olla “liian suuri kaatumaan”), vaaditaan avoimuutta siihen, mitä ja kenen velkaa jokin sijoitusinstrumentti sisältää jne?

***************************************

Todella hyvä kysymys! Käsittääkseni liian suuri kaatumaan -ilmiö seuraa etenkin siitä, että talouden toiminnalle välttämätön maksujärjestelmä on täysin riippuvainen tai jossain mielessä erottamaton rahanluonti- ja rahoitusjärjestelmästä. Kaksi jälkimmäistä aiheuttavat pankki- ja rahoituskriisit, mutta maksujärjestelmä kaatuu mukana, mikäli pankkeja ei pelasteta – oli niiden luototus ollut kuinka holtitonta tahansa. Maksujärjestelmän kaatuminen merkitsee yhteiskunnille niin valtavaa katastrofia, ettei niin saa missään tilanteessa tapahtua. Tämän vuoksi pankkeja pelastetaan, vaikka se onkin kaiken oikeustajun vastaista. On varsin osuvaa sanoa pankkien pitävän maksujärjestelmäämme panttivankinaan. Näin ei tietenkään tarvitsisi olla. Pankkien koon sääntely tai vakavaraisuusvaatimukset eivät tätä kylläkään tule miksikään muuttamaan.

***************************************

“helppo kumota pelkästään sillä, että tarkkailet omaa pankkitiliäsi. Tilisi varat eivät poistu muiden lainoihin.”

Ei ne ole mitään varoja siellä tilillä, se on kirjaus siitä kuinka paljon pankki on sinulle velkaa. Yksinkertaistaen: Jos sinä lainaat minulle (tallettaa) 10 kg sokeria, ja minä annan sinulle datayhteyden reaaliaikaiseen kirjaukseen, josta käy ilmi että minä olen sinulle 10 kg sokeria velkaa… Niin voin silti itse lainata Sepolle 6 kg sokeria, ja Annalle 4 kg. Ja jos Anna maksaa naapurilleen Pirjolle lastenhoidosta 2 kg sokeria, ja Pirjo lainaa minulle (tallettaa) 2 kg sokeria….

Koko sokerioperaation ajan “tilisi saldo” on 10 kg sokeria, koska se ei ole kirjaus siitä kuinka paljon sokeria minulla on, vaan mikä on sokerivastuuni sinulle.

Minä en luonut maailmaan lisää sokeria, ja sokeri lähti kiertoon, ja kun sinä tulet nostamaan minulta 10 kg sokeria, minulla on antaa sitä sinulle 2 kg. Menen konkurssiin, ja konkurssipesä velkoo Sepolta 6, Annalta 4 ja konkurssipesän velkojia ovat sinä (8) ja Pirjo (2).

***************************************

Tämänhetkistä velkaan perustuvaa rahataloutta voi verrata lapsuuden leikkiin, jossa heiteltiin vedellä täytettyä ilmapalloa ringissä toisille ja saatiin hyvät naurut sille, jonka syliin pallo poksahti. Jos pallo ei ollut poksahtaakseen, niin siihen lisättiin vettä. Rahataloudessa häviäjä on se jolla on rahat käsissään, kun velkakupla puhkeaa.

Rahatalous on perusluonteeltaan epävakaa. Talouden romahdus muuttaa hintoja ja aina, kun hinnat muuttuvat nopeasti suuntaan tai toiseen, on jollain näppärällä mahdollisuus keinotella sievoiset voitot. Jotta kansantalous voisi perustua rahatalouteen, tarvitaan aina jonkinmoista sääntelyä sopimusten, järjestelyiden ja ennenkaikkea keskuspankin sääntelypolitiikkan muodossa. Yhteiskunnan eri eturyhmien intresseistä rippuu, kuinka löyhällä tai kireellä tämän labiilin järjestelmän ohjaksia halutaan pitää.

***************************************

Sinä se olet esimerkin kehittänyt.😀
Koska fyysinen sokeri on kuin rahaa?

Jos sinä lainaat pankista 10 000 euroa ja jaat sen kavereillesi niin siinä syntyy vanhojen sääntöjen mukaan noin 9000 euroa uutta rahaa.

Ja jos et pysty maksamaan velkaasi takaisin niin kyllä rahat edelleenkin ovat kavereilla ihan olemassa.

Pankki joutuu sitten kirjaamaan luottotappion ja hankkimaan lisää pääomaa markkinoilta.
Sillä tavoin sitä rahaa sitten poistuu.
Lisäksi se tietenkin kerää kaveilta pikkuhiljaa rahat takaisin palvelemattomuusmaksuina, huomautusmaksuina ja luottokorttikorkoina koska ei se teidän remuremmi kuitenkaan raha-asioitaan osaa fiksusti hoitaa.

***************************************

Susan on täysin oikeassa. Keskuspankit ovat jopa liikepankkien perustamia ja niiden ohjauksessa. Keskuspankkien johtajat ovat “entisiä” politikkoja. Hallitukset noudattavat keskuspankkiekonomistien ennusteita ja ohjeita. Uusi velka on uusi talletus. Näin syntyy kiihtyvällä tahdilla uutta rahaa.
Tämä laki ei ole luonnonlaki. Se on valtioiden lainsäädäntövallan säätämä laki.

***************************************

Vaikka sanotaan, että FED on “puolivaltiollinen” järjestelmä, todellisuudessa se on yksityinen yritys. Liittovaltio ei hallitse Yhdysvaltojen rahapolitiikkaa.

***************************************

Kumpi oli ensin, talletus vai velka, on itse asiassa pelkkä muna-kana kysymys eikä anna meille mitään salattua viisautta rahatalouden toiminnasta. Kun puhutaan kauan jatkuneesta kiertokulusta on melko lailla turhaa yrittää päätellä mistä se alkaa.
http://rogerwessman.com/2014/02/01/paradoksi-rahan-luomisesta-ja-saastamisesta/

***************************************

“Koko sokerioperaation ajan “tilisi saldo” on 10 kg sokeria, koska se ei ole kirjaus siitä kuinka paljon sokeria minulla on, vaan mikä on sokerivastuuni sinulle.”

Nimenomaan pankin velkavastuu sinulle toimii rahana. Velkavastuu säilyy, kunnes ostat jotain, jolloin pankin velka sinulle pienenee ja pankin velka tavaran myyjälle kasvaa. Yksinkertaisimmassa tapauksessa jos esimerkiksi asunnon myyjän tili on samassa pankissa kuin sinun asunnon ostajana, pankin velka sinulle vain siirtyy pankin velaksi asunnon myyjälle.

Periaatteessa pankin ei tarvitse koko operaatiossa lainan (rahan) luomisesta lähtien hankkia minkäänlaisia talletuksia mistään. Lainan luonnissa vain tase kasvaa: pankin velka sinulle (käyttötilisi saldo) on yhtä suuri kuin sinun velkasi pankille (asuntolaina).

***************************************

Raha ei synny tyhjästä, kirjoittaa Veli-Matti Mattila, FK:n pääekonomisti Hesarin Mielipide-osiossa. Kommentteja, asiantuntijat, asiaan.

***************************************

Nyt kun minun osaamiseni on arvioitu, otetaan käsittelyyn sinun sinun käsityksesi itse asiasta. Ottaisitko kantaa FK:n pääekonomisti Veli-Matti Mattilan mielipidekirjoitukseen Hesarissa 3.12. Mielellään hieman laajemmin kuin mitä kommenttihistoriastasi ilmenevä käsittelytapa osoittaa.

***************************************

Ei jäänyt ainoaksi argumentiksi, jokipii, vaikka yleisesti ottaen omani ovat samalla hehtaarilla. Huitelepa nyt tuo Veli-Matti Mattilan olkiukko-ininäksi.

Lisäksi voisit ottaa kantaa Susannen perusväittämiin, joiden toteuttamiseen implisiittisesti sisältyy pankkien jonkinasteinen sosialisointi! ja Suomen tapauksessa EKP:n toiminnan alasajo tai Suomen ero eurosta. Sitten tietenkin valtion menojen rahoittaminen oman keskuspankin painamalla rahalla.

***************************************

Veli-Matti Mattilan kirjoituksen otsikko pitäisi olla ” Rahaa ei synny vain tyhjästä”. Silloin se voisi kannustaa ajattelua ja toimintaa enempi oikeaan suuntaan. Edellä käyty mielestäni kokonaisuutena hyvin asiantunteva, mielenkiintoinen ja tärkeä keskustelu – kiitos Susanna Björkholmille ja keskustelijoille – osoittaa, että rahateoreettisen fundamentaalisten lähtökohtien merkitystä sekä vastuullisen rahapolitiikan linjausten selventämistä niiltä pohjin voi tuskin aliarvoida. Minusta on yhä selvemmäksi käynyt se, että rahateoriassa ja rahapolitiikassa kannattaa suhtautua sosiaalisen todellisuuteen kuten kvanttimekaniikassa fysikaaliseen : a) Vain osa todellisuudesta syntyy tyhjästä ja palaa tyhjään. b)Toinen osa todellisuudesta ei ole vuorovaikutusta tyhjyyden kanssa, vaan reaalista ja konkreettista. Euroalueella vallalla oleva monetarismi olettaa tai pikemminkin edellyttää sosiaalisen todellisuuden muodostuvan vain b-elementeistä. Weimarin tasavallassa olivat muodissa a-elementit. Molemmat ääripäät ovat pahasta, jolloin kannattaa tieteen ja politiikan yhteistyönä kehittää Nils Bohrin komplementaarisuuden periaatteeseen nojautuvia rahapoliittisia linjauksia, jossa asiat eivät ole toisiaan poissulkevassa joko-tai- suhteessa ( ellei Luoja ja luonto siihen pakota), vaan voivat sekä-että-suhteessa täydentää ja hedelmöittää toinen toistansa. Esimerksi riittävän totuudenmukainen ajatus (joka on kokemusteni mukaan monien toiminnan miesten ja naisten mielestä pelkkää tyhjäntoimittamista ) täydentää reaalista ja konkreettista ns. aikaansaapaa toimintaa samalla tavalla kuin aurinko maata ja päivä yötä. Selvää on tietty se, että ajatus on kuin aurinko ja päivä, koska ilman ajatusta siitä, mikä on soisaalisessa maailmassa todella välttämätöntä , universaalia ja kestävää, ihmiset saattavat äityä tai joutua tekemään jumalattoman määrän täysin turhaa ja jopa pahaa työtä -ja vain sen takia, että liian monille ihmisille tärkeintä elämässä on raha, valta ja työ.

***************************************

Saat varmasti kuulla FK:n pääekonomistin munauksesta vielä paljonkin. Mielipidekirjoituksella ei ole oikeastaan mitään pohjaa todellisuudessa.

Hienoa että Björkholmin kolumni aiheuttaa julkista keskustelua. Ymmärrys rahajärjestelmän perusasioista on hyvin niukkaa yhteiskunnassamme. Valitettavasti jopa keskeisten vaikuttajien piirissä, minkä http://www.hs.fi/mielipide/a1449033143204 varsin hyvin osoittaa.

***************************************

“Luoda tyhjästä” sisältää normaaliajattelussa jopa raamatun luomiskertomuksen kaltaisen kaikkivoipaisuuden idean. Kun luodaan tyhjästä, ei tarvita mitään eikä ole rajoituksia.

Pidän edelleen kiinni siitä, että tälle tyhjästä luomiselle (saamisen ja velan tilikirjaamiselle) on edellytyksensä ja rajoituksensa ja seurauksensa, kun katsotaan kokonaisuutta.

Ja Susannen kirjoituksessa tarjotaan nykyisen pankkijärjestelmän purkamista, sosialisointia, euroeroa ja omaa keskuspankkia, jotta mm. julkiset menot voitaisiin rahoittaa – tyhjästä. . Oikein? Viisasta?

Voit kuitenkin keskittyä väittelemään Suomen pankkijärjestelmän edunvalvojan pääekonomistin kanssa. Siihen sarjaan en yllä.

***************************************

Ei se tyhjästä luominen tarkoita muuta kuin että kirjoitetaan velkakirjoja. Senhän sinäkin voit tehdä jos sinuun luotetaan. Tarvitaan paperia, kynä ja luottamusta. Pankki on se johon kaikki kaupankäynnin osapuolet luottavat.

Rahan lainaaminen pankista on oikeastaan velkakirjan lainaamista: annat omasi pankille ja pankki antaa sinulle omansa ja ottaa siitä maksun. Pankki tarkistaa luottokelpoisuutesi, ettei jokaisen jonka kanssa tekisit kauppaa omilla velkakirjoillasi tarvitsisi tehdä sitä erikseen.

***************************************

Niin, velan ottajan, eli rahan luojan toisen osapuolen, ei tarvitse isommin luottaa lainan antajaan. Rahat “ylös” ja ulos. Lainan antajan täytyy kyllä luottaa velan pyytäjään. Hänellä pitää olla todistetusti takaisinmaksukykyisyyttä eli tuloja, usein myös omaisuutta vakuudeksi tai vähintään takaaja. Vasta silloin pankki päättää antaa lainan eli synnyttää rahaa – tyhjästä.

***************************************

Ei tässä paljon väiteltävää ole. Veli-Matti Airaksinen kirjoitti asiallisen ja todenmukaisen vastauksen Suomen pankkialan edunvalvojan virheellisiin väittämiin.

http://www.hs.fi/tiede/a1448605222413

Vaihtoedoista olisi todella tarpeen keskustella. Ennen sitä on kuitenkin välttämätöntä korjata nämä virheelliset käsitykset pankkijärjestelmän toimintaperiaattesta. Kun otetaan huomioon Finanssialan keskusliiton vaikutusvalta, on melko järkyttävää, että tuolla auktoriteetillä annetaan näin räikeästi totuudenvastainen kuva pankkijärjestelmästä. On aivan ymmärrettäävää että sinun on vaikea hyväksyä sitä todeksi. Niin sen pitääkin olla. Auktoriteettien pitäisi olla luotettavia. Tässä tapauksessa näin ei vain ole. Ei siinä sen kummempaa.

***************************************

Kyllä tästä voidaan keskustella ja väitellä – mutta eri asia on, johtaako se mihinkään. Tai johtaako se vain siihen, mistä aloitettiin, kuten linkkisi.

Veli-Matti Airaksinen kehottaa lukemaan Britannia keskuspankin katsauksen Money Creation in Modern Economy. No selvä. Luettu.

Katsauksessa todetaan, että pankit luovat rahaa (tyhjästä?) myöntäessään lainan ja kirjatessaan sekä saatavan että velan. Mutta yhtä selvästi keskuspankki toteaa, että pankkien rahan luonnille on rajoituksensa. Keskuspankin katsaus listaa kolme pääryhmää näille rajoituksille ja käyttää huomattavan osan koko tekstistä rajoitteiden selittämiselle. Rahan luonnille (tyhjästä) on siis rajoituksensa ja edellytyksensä.

Leimasit ensimmäisen (ehkä provosoivan) kommenttini tähän ketjuun olkiukoksi ja vanhentuneiden käsitysten fundamentalistien ininäksi. Olkoon niin, mutta lue se silti vielä kerran. Tahdoit tai et, löytänet viittaukseni samoihin rajoituksiin rahan luonnille (tyhjästä!) kuin Britannian keskuspankin katsauksesta.

 

24 thoughts on “Raha

    • Vaihda tekstissäsi “Pankki”-sanan tilalle “Pekka”. Rahanluontia tapahtuu aivan samalla tavalla. Tai enemmänkin, koska valtio rajoittaa pankkien muttei Pekan rahanluontia.

      Vielä tärkeämpää, tämä ei ole totta: “Jotta maailman pankkilainat voitaisiin maksaa korkoineen, on lainaa otettava yhä enemmän yhä kiihtyvällä vauhdilla.”

      Jos maailmassa on 100 euroa, talletan ne pankkiin, pankki lainaa sen sinulle, ja sinä maksat euron korkoa, maailmassa on edelleen 100 euroa ja lisäksi sinulla on 100 euron velka ja pankilla 100 euron saatava, yhteensä 100 + 100 – 100 = 100 euroa. Lainailut ja korot eivät lisää eivätkä vähennä M0-rahan määrää eivätkä kokonaisvarallisuuden määrää. Vaikka kaikki velat ja korot maksettaisiin pois, maailmassa olisi yhä 100 euroa.

      Jos joku ottaa enemmän velkaa kuin itse pystyy maksamaan takaisin, esimerkiksi huonoon bisnekseen, hän ei pysty maksamaan takaisin siksi, että hänellä ei ole siihen tarpeeksi rahaa mutta muilla kyllä olisi.

      Maailman kokonaisvarallisuuden tai kokonaisrahan määrä ei siis estä velkojen takaisinmaksua. Maailmassa on aina tuo 100 euroa enemmän varallisuutta kuin velkoja. Meidän maailmassamme erotus on vielä paljon suurempi kuin tuo 100 euroa. Pelkästään M0-rahaa on paljon enemmän, ja sen päälle on vielä paljon muunkinlaista varallisuutta.

      Taloustieteessä useimmilla näkyy ideologinen ajattelu ratkaisevan kannat totuuden etsimisen sijaan.

      • Hei Lukutaitoinen,

        Olen leikannut tähän pätkiä kommentistasi ja vastannut niihin:

        LUKUTAITOINEN:
        “Vaihda tekstissäsi “Pankki”-sanan tilalle “Pekka”. Rahanluontia tapahtuu aivan samalla tavalla. Tai enemmänkin, koska valtio rajoittaa pankkien muttei Pekan rahanluontia.”

        SUSSA:
        Missä tapauksessa voisin Pekkana lainata vaikka Antille 100 euroa niin, että näppäilen sen suoraan Antin tilille vaikka minulla ei sitä rahaa ole, ja merkitä se omalle tililleni saataviin ja odottaa Antin maksavan minulle tuon 100 euroa plus korot, joista se satanen katoaa, mutta korot jäävät minulle? Pankki ja Pekka ovat mielestäni eri ehdoin toimivia – vain Pankki saa luoda ja tuhota rahaa. Jos Pekka toimii samoin ja jää kiinni, hän joutuu vankilaan.

        LUKUTAITOINEN:
        “Jos maailmassa on 100 euroa, talletan ne pankkiin, pankki lainaa sen sinulle, ja sinä maksat euron korkoa, maailmassa on edelleen 100 euroa ja lisäksi sinulla on 100 euron velka ja pankilla 100 euron saatava, yhteensä 100 + 100 – 100 = 100 euroa. Lainailut ja korot eivät lisää eivätkä vähennä M0-rahan määrää eivätkä kokonaisvarallisuuden määrää. Vaikka kaikki velat ja korot maksettaisiin pois, maailmassa olisi yhä 100 euroa.”

        SUSSA:
        Nyt oletat, että minulla on velattomana keskuspankkirahana se 100 euroa, mutta minua kiinnostaa yksityisten pankkien rahanluonti, eikä EKP edes luo talouteen rahaa vaan sumplii vain pankkien välistä rahaliikennettä kansallisten keskuspankkien välityksellä.

        Aloita siis oikein päin: maailmassa ei ole 100 euroa, vaan siihen tulee 100 euroa, kun pankki lainaa sen minulle ja talletan sen pankkiin. Jatka siitä ajatusketjuasi, niin näet miten käy.

        Eivät lainailut M0:aan vaikuta tietenkään, eivätkä ei-rahana planeetalla olevaan varallisuuteen, mutta nyt puhumme vain ja ainoastaan rahasta. Ja jotta tuo M0 saadaan pois kummittelemasta, todettakoon, että sillä ei juuri ole merkitystä sille rahalle, joka maailmassa pyörii.

        LUKUTAITOINEN:
        ”Pelkästään M0-rahaa on paljon enemmän, ja sen päälle on vielä paljon muunkinlaista varallisuutta.”

        SUSSA:
        Vaikka viittasit tässä siihen 100 euroon, jota enemmän M0:aa jopa minulla on, se on irrelevanttia tässä.

        Rahan määrän arvioiminen on tietenkin vaikeaa, mutta yksi melko pätevä arvio, joka ainakin antaa osviittaa M0:n ja velkarahan suhteista on, että M0 on kierrossa 5 biljoonaa dollaria ja velkarahaa 199 biljoonaa dollaria. Ja muu varallisuus ei myöskään liity tähän aiheeseen, koska keskustelemme pankkien luomasta velkarahasta ja siitä perittävästä korosta.

        LUKUTAITOINEN:
        “Jos joku ottaa enemmän velkaa kuin itse pystyy maksamaan takaisin, esimerkiksi huonoon bisnekseen, hän ei pysty maksamaan takaisin siksi, että hänellä ei ole siihen tarpeeksi rahaa mutta muilla kyllä olisi.”

        SUSSA:
        Niin. Siinä osa yhteiskunnallista ongelmaa, joidenkin mielestä. Mutta sikäli olet väärässä sen maksamisen mahdollisuuden osalta, että kaikki velkapääoma tuhoutuu maksettaessa ja se raha on silloin poissa maailmasta. Jäljelle jää vain korkoraha – kenellä se sitten onkaan, mutta velkaa on yhä jossakin olemassa (+ korot) sitä korkoina kierrosta pois jäänyttä rahaa vastaava summa. Ja sen, ja etenkin korkojen takaisinmaksua kovasti odotellaan jossakin pankissa.

        LUKUTAITOINEN:
        ”Taloustieteessä useimmilla näkyy ideologinen ajattelu ratkaisevan kannat totuuden etsimisen sijaan.”

        SUSSA:
        Näin se näyttäisi olevan, ikävä kyllä.

      • Jos talletan eli lainaan ne 100 euroa kolikoita (M0) Pekalle ja Pekka sitten lainaa ne 100 euroa sinulle joko kolikoina tai antamalla sinulle paperin, sähköpostin tai “tilitiedon”, jossa lupaa maksaa kolikoina tai “tilisiirtää” ne 100 euroa haluamallesi henkilölle, tilanne ei muutu, vaikka Pekka korvattaisiin pankilla. Kun samat 100 euroa lainataan kymmenen kertaa eteenpäin, “rahaa” on syntynyt jo “tuhat euroa”.

        Jos kunkin lainan korko on 10 euroa, saatavia on yhteensä 1100 euroa, minkä lisäksi on 100 euroa kolikoita eli 1200 euroa rahavarallisuutta. Velkoja on 1100 euroa, josta 100 euroa on korkoja. Jos saatavat maksetaan takaisin rahavarallisuudella, sitä jää vielä yli 1200 minuus 1100 eli 100 euroa, nuo kolikot.

        Nämä 1200 euroa eivät ole “pois kierrosta”. Jos 600 euroa velkaa maksetaan pois, sitten tietysti 600 euroa saatavia katoaa niiltä velkojilta “pois kierrosta”, mutta sitten rahavarallisuutta on 600 euroa ja velkoja 500 euroa eli loppujen maksaminen on entistäkin helpompaa, ei vaikeampaa.

        Jos saatavat maksetaan pois palveluilla, työllä tai reaaliomaisuudella, esimerkiksi esineillä, edelleen tuo 100 euroa jää yli.

        Jos saatavat maksetaan pois kolikoilla, noiden 100 kolikon pitää kiertää keskimäärin ainakin 11 kertaa kädestä käteen, ennen kuin nuo velat on maksettu pois. Se, että kaikki velat maksettaisiin kokonaan kolikoilla eikä edellä mainittujen tapojen yhdistelmillä, on tietysti todella outo vaatimus mutta tehtävissä.

        Ongelmia tulee silloin, jos joku ottaa velkaa enemmän kuin pystyy maksamaan takaisin, käyttää sen liian tuottamattomiin tarkoituksiin eikä tee tarpeeksi töitä saadakseen rahaa velan takaisinmaksuun.

        Sama ongelma meillä olisi, vaikka mitään rahaa ei olisi, vaikkapa jos mitään korkoja meillä ei olisi: joku voi ottaa velkaa esineinä tai palveluina ja tuhlata rahat ja tulla maksukyvyttömäksi.

        Kuten eräskin taloustieteen tohtori sanoi: rahafetissiä kannattaa välttää. Sekä velassa että muussa taloudessa tärkeimmät tekijät ovat yleensä reaalisia eivätkä puhtaan rahataloudellisia. Rahafetissi onkin maallikoiden ominaisuus eikä tieteen.

  1. Tuossa mielessä pankit luovat rahaa mutta niin luovat yksityishenkilötkin lainatessaan toisilleen rahaa tai periessään toisiltaan korkoja. Mutta ei se varallisuutta vähennä, tippaakaan.

    Aina, kun joku ottaa velkaa, syntyy sama määrä saatavia. Aina, kun syntyy korkomeno, syntyy myös korkosaatava. Nettona nämä eivät vaikuta mitenkään rahan määrään eivätkä varallisuuteen. Maailmassa on aina enemmän varallisuutta kuin velkoja ja erotus kasvaa koko ajan.

    • Yksityishenkilöt eivät luo rahaa. He vain siirtelevät olemassaolevaa rahaa. Pankki sen sijaan ihan aidosti luo rahan tyhjästä kun yksityishenkilö/yritys/valtio lainaa pankilta nostaa. sitä mukaa kun tuota pääomaa maksetaan takaisin, se raha katoaa taloudesta.

      Mutta sille rahalle perittävä korko ei katoa.

      • Toimiessaan yrityksenä pankki vertautuu kotitalouteen tai hyödykkeiden tuotantoon osallistuvaan yritykseen, joiden säästämismahdollisuudet ja kulutuspäätökset määrittelevät rahatalousjärjestelmän toimintaa.
        Siksi korossa, kuten yritysten voitoissa tai kotitalouksien säästämisessä onkin kyse ainoastaan tulonjaosta eli siitä miten luotu rahavarallisuus eri toimijoiden välillä tiettynä ajanhetkenä jakaantuu. Korko luodaan siis velan luonnin yhteydessä osana velkaa eli rahataloudessa ei ole sisällään mitään itseään tuhoavaa mekanismia.

      • Korkoa nimenomaan ei luoda velan luonnin yhteydessä. Pankin luodessa rahaa, se luo ja päästää talouteen vain velkapääoman, ei sitä osuutta, joka tarvitaan koron maksuun ja joka usein jopa lopulta ylittää pääoman.

        Sen maksamiseen täytyy jossain muualla taloudessa tapahtua lisää lainanottoa (jolle taas määräytyy oma korkonsa jne). Tässä on se aritmeettinen “itsensä tuhoava mekanismi”, joka lopulta ohjaa sekä rahavasrat että velkojen vakuutena olevan omaisuuden niiden omistukseen, joille yhteiskunta on antanut rahanluonnin monopolioikeudet.

        Siksi kaikki sivilisaatiot ovat velkaan joko “hukkuneet” tai velan pyyhkineet pois kirjoista tasaisin väliajoin.

        Tähän vielä tarkennukseksi: osa korkoina maksetusta rahasta menee tietenkin pankin toimintakuluihin ja siten päätyy talouteen, mutta osa ei. Ja se osa on se ongelma.

  2. Tämä on tosiaan tärkeä aihe, joten kiitos sen esiinnostamisesta jälleen kerran!

    Joku tässä mättää, kun samat väännöt jatkuvat vuodesta toiseen. Mistä tämä voi johtua? Kun henkilöt A ja B eivät pääse yksimielisyyteen jossakin asiassa, niin tälle voi olla useampikin syy. Tässä muutama mieleeni juolahtanut mahdollisuus:

    1) Jompikumpi on itsepäinen ja väärässä, toisen ollessa oikeassa.
    2) Molemmat ovat itsepäisiä ja, Tolstoita mukaillen, väärässä omalla tavallaan.
    3) Yksi ei ymmärrä mitä toinen tarkoittaa, ja toisinpäin; heiltä joko puuttuu yhteinen kieli tai heidän käyttämänsä kieli soveltuu huonosti käsiteltävään asiaan.

    Tämän “rahakysymyksen” kohdalla löytyy paljon viisaita ihmisiä, joiden vastaukset eroavat usein jyrkästikin toisistaan. Näin ollen etsisin erimielisyyden syytä ylläolevan listan kohdasta 3, ja osittain kohdasta 2. Kohdan 1 suljen pois, sillä jos joku olisi osannut kuvata asian selkeästi, totuudenmukaisesti ja yksiselitteisesti — eli olisi todella ymmärtänyt rahaa — niin emme olisi vääntäneet samasta aiheesta jo yli 100 vuotta.

    Ymmärtämisen suurimpia vihollisia ovat usein aiemmin opitut faktat jotka myöhemmässä tarkastelussa osoittautuvat virhekäsityksiksi, mutta joista on hemmetin vaikea päästä omassa ajattelussaan eroon — koska niitä pitää faktoina, eikä niitä ole siten valmis kyseenalaistamaan.

    Lässytyksestä asiaan. Meidän pitää ottaa totutusta poikkeava näkökulma rahaan, jos haluamme keskustella siitä rakentavasti. “Occamin partaveitsi” on tässä myös tärkeä työkalu. Olen nyt käyttänyt tuota työkalua parin vuoden ajan ja “rahajärjestelmästä” on jäljellä enää kirjanpito. Rahaa ymmärtääkseen ei tarvitsekaan ajatella rahaa, vaan riittää kun ajattelee kirjanpitoa. (Jos joku kammoksuu debetiä ja kreditiä, niin voi joko luovuttaa kokonaan tai sitten korvata debetin mielessään miinuksella ja kreditin plussalla.) Jos joku on kiinnostunut ymmärtämään miten raha toimii, ja on sen ymmärryksen saavuttaakseen valmis luopumaan ajatuksesta että rahaa on olemassa, niin kannattaa klikata nimeäni ja lukea blogissani julkaisemani tarina “Makronesiasta” (alkaa Prologista, elokuussa 2016; julkaisen uusia osia edelleen). Väite ettei rahaa ole olemassa voi kuulostaa hämärältä, mutta selitys on hyvin yksinkertainen eikä eksy metafysiikan puolelle. En toki vähättele sitä kuinka vaikeaa on päästä irti aiemmista käsityksistään, sillä painin niiden kanssa itsekin todella pitkään, ja osittain tuo paini jatkuu edelleen.

    Susanne Björkholmilta kysyisin, että onko esiinnostamasi “korko-ongelma”, eli se ettei pankki luo rahaa korkoa varten, mielestäsi vain käytännössä ilmenevä ongelma? Teoriassa tuollaista ongelmaa ei nimittäin ilmene, vaan — vakiintunutta mutta lopulta harhaanjohtavaa kieltä käyttääkseni — korkojen maksuun voidaan käyttää sitä samaa rahaa jonka pankki luo velkaantumisen yhteydessä. Koronmaksun yhteydessä tuo raha ei katoa minnekään, ja siten sitä samaa rahaa voi käyttää jatkossakin koronmaksuun ja lopulta vielä velan lyhentämiseenkin (tässä vaiheessa se sitten katoaa). Jos haluaa keskustella rahasta rakentavasti, niin on välttämätöntä ymmärtää tämä asia.

    • Kiitos Antti. Täytyy ajan kanssa tutustua blogiisi.

      Korkojen ongelma on mielestäni kaksiosainen.

      Ensinnäkin se luo tarpeen alati kasvavaan velanottoon (eli rahan määrän kasvuun eli “talouskasvuun”), jotta korot voisi maksaa.

      Toiseksi, koska rahanluontimonopoli on luovutettu yksityisille toimijoille, korko aiheuttaa rahavarojen ja laskusuhdanteen (eli velkojen nettotakaisinmaksujen aikana, jollaista nyt elämmne) niiden vakuutena olevien omaisuuserien kerääntymisen koronsaajille, eli pankkien omistajille. Se, että osa korkona maksetuista rahoista menee pankkien toimintakuluihin ja henkilöstön palkkoihin ja sitä kautta taluteen, ei poista sitä, että jokin osa koko ajan valuu rahanluontioikeuden omistajille ja edellisestä faktasta johtuen tämä tahti kiihtyy koko ajan.

      Jos rahanluonti olisi valtioiden/valuutta-alueiden julkisesti omistettujen keskuspankkien hallussa, korot/voitot voisi lyhentämättä käyttää julkisiin palveluihin ja alentaa talouden velkataakkaa vastaavasti. Samoin poliittisesti ohjattu rahanluonti olisi ennustettavampaa ja kun omistajat eivät pääsisi holtittomalla lainanannolla rikastumaan, siitä jäisi pois nykyinen voimakkaan prosyklinen luonne, joka nopeuttaa kuplien kehittymistä ja tekee niiden posahtamisen jäljistä rumempia kuin on tarpeellista.

      • Kiitos vastauksesta!

        Kävin aiemmin tänään läpi keskustelusi Karlo Kaukon kanssa, ja siitä sain käsityksen ettet sinäkään lopulta näe teoriassa mahdottomaksi sitä että voidaan maksaa sekä korkoja että velkapääomaa takaisin niin, että kokonaisvelka samaan aikaan pysyy ennallaan tai jopa pienenee. Teoriassa velka voisi painua jopa nollaan. Jos näin, niin olemme teoriapuolesta samaa mieltä kuin osaavimmat asiantuntijamme. (Tätä en muuten olisi heti ymmärtänyt vastauksestasi minulle.)

        Olemme yhtä mieltä siitä, että “kuplat” ja ylisuuri velkaantuminen ovat pahasta. Mutta koska rahajärjestelmän teknisestä puolesta on niin paljon matkaa tuollaisiin päätelmiin, niin haluaisin pysyä toistaiseksi siinä teknisessä puolessa. En halua hypätä johtopäätöksiin ennen kuin perusta (“hyppyalusta”) on tarpeeksi tukeva🙂

        Olet sitä mieltä, että koronmaksun kautta osa rahasta valuu koko ajan pankeille (“rahanluontioikeuden omistajille”) ja pysyy siellä, palaamatta talouteen. Tulkitsinko oikein? Kaukon kanssa kävitte jo näitä mahdollisuuksia jonkin verran läpi, mutta tästä voisi mielestäni hieman jatkaa. Korothan ovat vain yksi tuloerä (ja menoerä) pankille, ja muita tuloslaskelmasta löytyviä tuloja ovat muun muassa erilaiset palvelumaksut (mm. “lainoihin”, tileihin ja nettipankkitunnuksiin liittyen). Nuokin veloitetaan asiakkaiden tileiltä, eikä pankki niitäkään varten ole erikseen luonut rahaa. Oletko samaa mieltä, jos sanon että meidän pitää niputtaa nämä veloitukset korkoveloitusten kanssa yhteen?

        Tuloslaskelmasta löytyy sitten myös pankin menoeriä, joiden kautta, vakiintunutta kieltä käyttäen, rahaa valuu takaisin talouteen. Koen hyödylliseksi miettiä tätä pankin taseen oikean puolen (se puoli josta löytyy niin asiakkaiden käyttötilit, pankin pidempiaikaiset velat kuin oma pääomakin) kautta tai sen avulla. Saa luntata, jos ei ole päähän piirtynyt vahvaa kuvaa tuosta taseesta (itse näen näistä välillä untakin)🙂 Jos pankin tulot ovat suuremmat kuin menot — yleensä näin, mutta ei suinkaan aina — niin pankki on tehnyt voittoa, joka sekin näkyy siellä taseen oikealla puolella. Kuten Kauko selitti, niin tuosta voitosta pankki tilittää (melko kirjaimellisesti, eli merkitsee osakkeenomistajien henkilökohtaisille tileille) yleensä suuren osan osinkoina “takaisin talouteen”. Osingon vastaanottaja voi tehdä sillä osingolla paljonkin asioita. Hän voi esimerkiksi ostaa pankin velkakirjoja (Espanjasta ja Italiasta kuullaan ikäviäkin uutisia, kun yleisölle on näitä innokkaasti myyty), merkitä pankin liikkeellelaskemia uusia osakkeita tai tehdä kolmen vuoden “määräaikaistalletuksen”. Kaikissa kolmessa tapauksessa ainakin jossakin mielessä rahaa katoaa taloudesta. Hän voi myös jättää saamansa osingon “makaamaan” tililleen, jopa vuosiksi. Onko osinko näissäkin tapauksessa mielestäsi palannut talouteen rahana jota voidaan käyttää korkojen maksuun ja velkapääoman takaisinmaksuun? Ja mikä tärkeintä, mitä eroa on näillä tapauksilla ja sillä tapauksella, jossa pankki jättää osan voitoistaan toistaiseksi jakamatta osinkoina, ja se jää “makaamaan” sinne taseen oikealle puolelle (oma pääoma) siinä missä se käyttötilille merkittykin osinko saattaa jäädä?

        En jatka nyt pidemmälle, vaan mielelläni kuulisin tässä vaiheessa että herättääkö tämä sinussa joitakin ajatuksia. Uskon, että olet lopulta tunnistanut paljon todellisia ongelmia nykytaloudessa, mutta epäilen että emme voi syyttää niistä noin vain pankkien “rahanluontioikeutta”, vaan syyt ovat paljon monimutkaisemmat. Tilannetta paremmin hahmottaaksemme meidän pitää ymmärtää perinpohjin rahajärjestelmän toimintaa. En muuten missään nimessä ole pankkien puolestapuhuja, vaan näen niiden toiminnassa paljon väärää ja tavassa jolla sääntelemme sitä toimintaa paljon puutteita; puutteita jotka korjaamalla voisimme ainakin huomattavasti pienentää nykyisiä ongelmiamme (mm. “kuplat” ja ylivelkaantuminen).

      • Huomaan nyt, että todennäköisesti tarkoitit että osingonsaajatkin ovat niitä “rahanluontioikeuden omistajia”, jotka osingon saatuaan lähinnä makuuttavat rahojaan laittamatta niitä kiertoon. Näinkö? Kauko taisi kyllä jo huomauttaa, että osingot päätyvät monesti myös pieni- ja keskituloisille; jos ei suoraan niin eläkeyhtiöiden kautta.

        Jos argumenttisi on tämä, niin päädyt nähdäkseni ongelmiin kun yrität selittää että mitä eroa osingonsaajalla ja miljoonapalkkaa nauttivilla pankin avainhenkilöillä on. Tästä ongelmasta pääsee yli toteamalla, että ei oikein mitään; sama henkilökin voi kuulua molempiin ryhmiin. Näin ongelmaksi ei muodostukaan ollenkaan se kanava mitä kautta raha liikkuu, vaan se että rahaa päätyy liikaa ihmisille jotka eivät kuluta sitä. Jos olet tätä mieltä, niin meidän pitäisi keskustella tästä, eikä ollenkaan tuijottaa rahaa ja pankkeja. Tämä ongelmahan nimittäin koskee yhtä lailla minkä tahansa yrityksen omistajia tai miljoonapalkkaa nauttivia avainhenkilöitä.

  3. Voi kuinka iloinen olen, että “löysit” minut täältä! Juuri tällaista pohdintaa ja sparrausta olen toivonutkin. Eli yritän purkaa mietteitäni tähän.

    Olemmehan samaa mieltä tästä:

    Pankin voitot lainanannnosta ovat pääomasta kertyvät korot miinus kaikki kulut. Ja riippumatta siitä, onko niitä menoeriä sata tai viisituhatta, on tuon saldon oltava plusmerkkinen. Muuten kukaan ei pankkitoimintaa harrastaisi. Oletamme siis, realistisesti, että toimivat pankit tuottavat voittoa ja tuo voitto syntyy koroista.

    (Jätän huomiotta kaiken toiminnan, mikä nykyään on pankeille sallittua, mutta joka ei liity rahanluontiin eikä siksi tähän keskusteluun millään lailla.)

    Jos olemme samaa mieltä tästä, kommenttisi “Korothan ovat vain yksi tuloerä (ja menoerä) pankille” on sikäli aiheeseen liittymätön, että minua tässä kiinnostaa vain korkoa vastaan tapahtuvan rahanluonnin seuraukset taloudessa.

    Korot ovat tuloerä, jolle ei ole olemassa katetta taloudessa (ellei joku rahoituslaitos luo sitä rahaa talouteen, mutta tämäkin raha täytyy maksaa takaisin ja “tuhota” ja sillekin tulee maksaa korkoa, joka ei tuhoudu ja jonka maksamiseen jonkun rahoituslaitoksen täytyy luoda rahaa talouteen, mutta… jne)

    Eli niin kauan kun rautalankamallissani aika kulkee, tämä yhtälö näyttää mahdottomalta. Jos otan vain ajattoman tilannekuvan ilman rahan (tai kirjanpitomerkintöjen, jos haluat) todellisia määriä ja niiden faktista liikkumista syntymisineen ja tuhoutumisineen, rakennelma saattaa vaikuttaa mahdolliselta ja systeemi toimivalta. Mutta kun se aika koko ajan kulkee.

    Vetoat siihen, että osa tästä katteettomasta rahasta kulkeutuu vähävaraisillekin. Sitä en tietenkään ole kieltänyt, maksaahan pankki palkkaa myös sijoitusneuvojille (jos ei enää juuri kassahenkilökunnalle).

    Mutta se ei muuta sitä, että velkapääomat + koroista se osa, joka palautuu talouteen on jatkuvasti < velkapääomat + koroista talouteen palaava osa + pankin omistajille säästöön tai spekulaatioon tai muuten pois reaalitaloudesta jäävä osa koroista.

    Tällä tavalla rahaa luova/tuhoava taho on kategorisesti erilainen olio kuin muut voittoa/tappiota tekevät oliot taloudessa. Muut vain siirtelevät pankin luomaa velkarahaa kasasta toiseen (omaansa, mieluiten), mutta pankki luo ja tuhoaa tuon velkarahan JA siirtä omaan kasaansa ylimääräistä rahaa, eli koron.

    Ja tämä yhtälö tekee sen, että velkaa on synnyttävä talouteen koko ajan lisää, jotta taloudesta pois jäävä, sille surullisenkuuluisalle yhdelle prosentille jäävä osuus koroista voidaan maksaa.
    Toinen vaihtoehto, joka realisoituu, kun velkaantuminen johtaa kysynnän alenemisen kautta yleiseen lamaan ja velkojen nettomaksamiseen on, että velkojen vakuutena oleva omaisuus menee pankeille, kuten nyt, kun keskupankin pankeille velkakirjatappioiden kattamiseksi luoma raha "peritään" julkiselta sektorilta yksityistämällä ja myymällä valtion omaisuutta.

    On luonnollisesti ideologinen kysymys, pitääkö planeetan pinnan ja ihmisille välttämättömien palveluiden tuottamisoikeuden yksityisomistusta hyvänä vai huonona asiana, joten siitä on turha kiistellä.

    Mutta rahavirtojen lopputulemaksi näen vain tämän mahdollisuuden, ellei velkoja välillä alaskirjata ja aloiteta samaa ruljanssia uudestaan puhtaalta pöydältä.

    Tilanteen ajautumista tappiin voi nykyjärjestelmässä hidastaa rankalla progressivisella korko- ja pääomatulojen verotuksella, mutta lopputulosta se ei mielestäni muuta.

    Muuttaminen tapahtuu vain, jos rahanluonti otetaan valtion yksinoikeudeksi ja siitä kertyvät voitot käytetään julkisten palveluiden tuottamiseen pienemmällä verotaakalla ja annetaan yksityisen sektorin mellastaa vain olemassaolevilla pelimerkeillä.

    En todellakaan väitä, että tämä olisi tie lopulliseen auvoon, mutta uskon, että reaalitalous voisi paljon paremmin kuin nykyjärjestelmässä. Lisäbonuksena meillä olisi mahdollisuus ylläpitää laadukkaita hyvinvointivaltion palveluja ja periä vähemmän veroja. Ja rahan määrää taloudessa olisi mahdollista säädellä myös vastasyklisesti – nythän pankit menevät kokonaan umpeen reaalitalouden suuntaan vaikka niille syytäisi kuinka paljon rahaa, koska nopeammin saa voittoja spekuloimalla ja olemassaolevaa omaisuutta vastaan lainaamalla kuin yritysten riski-investointeihin lainaamalla. Ja kun velkoja ei alaskirjata, ei kysyntä kasva, joten yrityksillä ei muutenkaan ole hinkua lainarahalla riskejä ottaa.

    • Tätä sanomaasi haluaisin vielä nopeasti kommentoida:
      ———————————————————————————
      “Mutta se ei muuta sitä, että velkapääomat + koroista se osa, joka palautuu talouteen on jatkuvasti < velkapääomat + koroista talouteen palaava osa + pankin omistajille säästöön tai spekulaatioon tai muuten pois reaalitaloudesta jäävä osa koroista.

      Tällä tavalla rahaa luova/tuhoava taho on kategorisesti erilainen olio kuin muut voittoa/tappiota tekevät oliot taloudessa. Muut vain siirtelevät pankin luomaa velkarahaa kasasta toiseen (omaansa, mieluiten), mutta pankki luo ja tuhoaa tuon velkarahan JA siirtä omaan kasaansa ylimääräistä rahaa, eli koron."
      ——————————————————————–

      Pitää varoa sekoittamasta pankkia sen omistajiin. Omistajia koskee samat säännöt mitkä koskevat muitakin ei-pankkeja. Kenelle tahansa ne korot lopulta valuvatkin, niin tämä joku voi jättää ne säästöön tai käyttää spekulaatioon — tai sitten ostaa velallisilta hyödykkeitä (ml. työ). Ja spekulaatioon käytetty osuus päätyy rahana jonkun toisen tilille; ei se raha minnekään pörssiin mene, vaan osakkeet tai muun sijoitusinstrumentin myyneen tilille. Mihin tämä käyttää sen ja milloin on sitten hänen asiansa, mutta jos käyttää johonkin niin se raha päätyy seuraavan henkilön tilille.

      Eikä se raha koskaan itsessään ole reaalitaloudessa, vaan se on aina jonkun tilillä. On se raha sitten sen sijoitusneuvojan tilillä (vaikkapa lasten opiskeluaikoja odottamassa) tai spekulantin tilillä, tai jakamattomina voittovaroina pankin kirjanpidon tilillä, niin samalla tavalla se on poissa reaalitaloudesta. Vai oletko eri mieltä? Käsittääkseni et lopulta hae takaa sitä, että se raha pitäisi saada reaalitalouteen, vaan että se pitäisi saada sellaisten tahojen tileille jotka eivät sitä pitkään jaksaisi siellä katsella.

      Kiitos tämän päivän keskustelusta!

  4. Kiva kuulla! Asiallista keskustelua on tämän aiheen tiimoilta usein vaikea saada aikaiseksi, joten yritetään käyttää tämä mahdollisuus hyväksemme.

    Ennen kuin näpyttelen seuraavan osan Iijoki-sarjaani sinun vastaavan perään, niin haluaisin paremmin ymmärtää että mitä tarkoitat sillä että koroille ei ole olemassa *katetta*?

    Talouskeskustelussa käytetään turhan usein epätarkkoja, useammalla kuin yhdellä tavalla tulkittavissa olevia termejä, joten pitää olla tarkkana kun mukaan tulee uusia sanoja🙂

  5. Tarkoitan “katteettomuudella” tässä yksinketaisesti sitä, että siinä transaktiossa, siinä kuplassa, missä velkasuhde syntyy, sitä rahaa ei ole olemassa. Se on tultava pankille muualta kuin siinä luodusta rahasta.

    • Tätä epäilinkin. Koronmaksuun käytettävän rahan on tultava mielestäsi jostakin muualta kuin pankin luomasta, velkapääomaa vastaavasta rahasta, ja koska tuollaista ylimääräistä rahaa ei ole luotu, niin koronmaksuun ei riitä “katetta”. Toivottavasti meni oikein.

      Nyt kun tarkastelemme sitä mallia jossa aika kulkee, ja lienemme yhtä mieltä siitä että korkoja maksetaan yleensä useaan otteeseen “laina-aikana”, eikä velkapääomaa makseta yleensä kerralla takaisin, niin eikö sitä luotua rahaa voisi käyttää koronmaksuun ennen kuin se raha tuhotaan velan takaisinmaksun yhteydessä? Vaikka niin, että sinä velallisena ensin hankit sitä luotua rahaa itsellesi tekemällä töitä, sitten maksat sillä rahalla korkoja, teet taas töitä minkä kautta hankit sitä koronmaksusi jälkeen takaisin talouteen valunutta rahaa jotta voit lopulta maksaa sillä velkasi takaisin? Tällainen ajattelu on toki hieman hankalaa johtuen siitä, ettei rahaa voi korvamerkitä. Emme voi seurata mitään tiettyä rahaa joka kiertäisi taloudessa, eikä meidän toki tarvitsekaan.

      Se että taloudessa löytyy joka hetkellä paljon velkaa — vaikka velalliset vaihtuvatkin — takaa sen, että taloudessa pyörii aina rahaa jota voi hyödykkeitä (ml. palvelut, ml. työ) myymällä hankkia ja käyttää koronmaksuun. Tämän vuoksi en näe, että miksi siihen koronmaksuun pitäisi erikseen luoda rahaa, kun voimme käyttää siihen sitä velkapääomaa vastaavaa rahaa sitä tuhoamatta. Näin kokonaisvelkamäärä voisi jopa laskea ja silti riittäisi hyvin rahaa koronmaksuun — aina silloin kun se korko tulee kullekin maksettavaksi.

      Välillä kuulostaa melkein siltä, että yrität pähkäillä miten maksuista selvittäisiin jos kaikki maailman velat ja niihin liittyvät korot tulisivat samanaikaisesti maksettavaksi, eikä kukaan saisi velkaantua ennen kuin nuo maksut olisi suoritettu.

  6. Hei Antti,

    Olen tuohon vastaukseeni leikannut väleihin kommentistasi kohtia, joihin yritän parhaani mukaan vastata. Toivottavasti siinä ovat nyt oikeat pätkät.🙂

    ANTTI:
    “Nyt kun tarkastelemme sitä mallia jossa aika kulkee, ja lienemme yhtä mieltä siitä että korkoja maksetaan yleensä useaan otteeseen “laina-aikana”, eikä velkapääomaa makseta yleensä kerralla takaisin, niin eikö sitä luotua rahaa voisi käyttää koronmaksuun ennen kuin se raha tuhotaan velan takaisinmaksun yhteydessä?

    Vaikka niin, että sinä velallisena ensin hankit sitä luotua rahaa itsellesi tekemällä töitä, sitten maksat sillä rahalla korkoja, teet taas töitä minkä kautta hankit sitä koronmaksusi jälkeen takaisin talouteen valunutta rahaa jotta voit lopulta maksaa sillä velkasi takaisin?”

    SUSSA:
    Siksi, että korkojen maksaminen on pois pääoman maksamisesta kun tarkastelukohteena on maailma (kuten se toivottavasti on meillä molemmilla – Robinson Crusoe-malleista sain tarpeekseni yliopistossa).

    Jos talouteen syntyy miljoonan ihmisen lainaamana miljoona kertaa 100 euroa, on se ja sama, miten tuo sata miljoonaa pyörii taloudessa ja miten kunnollisesti sillä maksellaan lainojen korkoja – se on pääomasta pois. Tai kääntäen, pääoman lyhentäminen on korkojen maksusta pois.
    Mutta pankit luonnollisesti ovat tarkempia sen suhteen, että korkoja maksetaan kuin pääomaa, koska korot ovat pankkien tuloa, mutta pääoman varalle on joko vakuus tai jos systeemi leikkaa kiinni, keskuspankki, joka näppäilee pankeille maksamatta jääneet pääomat ja nollaa velkatilit.

    ANTTI:
    “Se että taloudessa löytyy joka hetkellä paljon velkaa — vaikka velalliset vaihtuvatkin — takaa sen, että taloudessa pyörii aina rahaa jota voi hyödykkeitä (ml. palvelut, ml. työ) myymällä hankkia ja käyttää koronmaksuun. Tämän vuoksi en näe, että miksi siihen koronmaksuun pitäisi erikseen luoda rahaa, kun voimme käyttää siihen sitä velkapääomaa vastaavaa rahaa sitä tuhoamatta. Näin kokonaisvelkamäärä voisi jopa laskea ja silti riittäisi hyvin rahaa koronmaksuun — aina silloin kun se korko tulee kullekin maksettavaksi.”

    SUSSA:
    Tuossa on aika selvä non sequitur. Jos pääomaa ei makseta vaan maksetaan vain korkoa (josta vain osa tulee takaisin talouteen), jää lainapääomaa maksamatta, vaikka kuinka leikkaisimme toistemme nurmikoita ja myisimme lannoitteita – ellei velkaa oteta koko ajan lisää enemmän kuin maksetaan takaisin.

    Vaihtoehto on, että velkaa voi ottaa vähemmän kuin maksetaan takaisin, mutta silloin vakuutena oleva varallisuus alkaa siirtyä pankeille.

    • Sussa,

      Vain neljäs ja viides “ANTTI”-lainaus oli minun sanomaani; muut olivat nimimerkin “Lukutaitoinen” sanomisia (jotka eivät näytä vastaavan minun lähestymistapaa tähän asiaan). Mutta en anna sen hämätä, vaan yritän kaivaa lisää noista kahdesta minulle suunnatusta vastauksestasi.

      Edelleenkään en ymmärrä, että miten näet korkojen maksun olevan pääoman maksamisesta pois.

      Yksinkertainen esimerkki: Otan tuhannen euron lainan 10 prosentin vuosikorolla, ja käytän sen kokonaisuudessaan kotimaan lomamatkan ostamiseen lainan myöntämispäivänä. Lyhennän lainaa kuukausittain 100 eurolla, eli maksan lainan kokonaan takaisin 10 kuukaudessa. Ensimmäisen kuukauden aikana taloudessa on 1000 euroa minun lainastani peräisin olevaa rahaa (pääoman verran), ja haalin tuosta rahasta hyödykkeitä myymällä itselleni rapiat 108 euroa, jonka käytän lainan lyhentämiseen ja korkojen maksuun. Tämän jälkeen taloudessa on enää 900 euroa tuota pankin luomaa rahaa, sillä 100 euroa tuhottiin lyhennyksen yhteydessä. Toisen kuukauden aikana haalin tuosta 900 eurosta haltuuni reippaat 107 euroa, jonka käytän samoin korkojen maksuun ja lyhennykseen. ….. jne ………

      Yhdeksännen kuukauden aikana haalin taloudessa vielä olevasta 200 eurosta (jäljellä oleva lainapääomani) itselleni vajaat 102 euroa ja maksan korot ja lyhennyksen. Kun kymmenes kuukausi on täysi, niin minun pitää maksaa ~100,80 euroa, ja tuo summa minun pitää jostakin repiä — ellei pankki suostu pyöristämään summaa sataseen oikein kauniisti pyydettyäni — ja taloudessa on enää 100 euroa lainapääomaani vastaavaa rahaa. Tuon uupuvan 80-senttisen voi ottaa vaikka siitä naapurin 30000 euron autolainasta, ja mikä hienointa, kun sen käyttää koronmaksuun niin se ei tuhoudu, vaan naapuri voi käyttää sen saman rahan vielä lopulta oman lainansa takaisinmaksuun. Häneltäkin jää toki jonkun verran korkoja uupumaan, ellei maksa niitä ennakkoon. Ne voi ottaa vaikka toisen naapurin 1000 euron remonttilainasta. Eikä teoriassa tarvita muuta velkaa taloudessa kuin tuo 1000 euron remonttilaina, eli velan kokonaismäärä voi olla pudonnut rankasti verrattuna siihen aikaan kun naapurin autolainaa oli vielä suurempi osuus maksamatta.

      Missä kohtaa olet eri mieltä?

      • ANTTI:
        ”Vain neljäs ja viides “ANTTI”-lainaus oli minun sanomaani; muut olivat nimimerkin “Lukutaitoinen” sanomisia (jotka eivät näytä vastaavan minun lähestymistapaa tähän asiaan). Mutta en anna sen hämätä, vaan yritän kaivaa lisää noista kahdesta minulle suunnatusta vastauksestasi.”

        SUSSA:
        Anteeksi sähläykseni! Yritän editoida ne oikeille kohdilleen kun kerkeän. ne tulivat kaikki spostiini samana viestinä, en huomannut että olivat eri hlöiltä.

        ANTTI:
        “Edelleenkään en ymmärrä, että miten näet korkojen maksun olevan pääoman maksamisesta pois.

        Yksinkertainen esimerkki: Otan tuhannen euron lainan 10 prosentin vuosikorolla, ja käytän sen kokonaisuudessaan kotimaan lomamatkan ostamiseen lainan myöntämispäivänä. Lyhennän lainaa kuukausittain 100 eurolla, eli maksan lainan kokonaan takaisin 10 kuukaudessa.

        Ensimmäisen kuukauden aikana taloudessa on 1000 euroa minun lainastani peräisin olevaa rahaa (pääoman verran), ja haalin tuosta rahasta hyödykkeitä myymällä itselleni rapiat 108 euroa, jonka käytän lainan lyhentämiseen ja korkojen maksuun.

        Tämän jälkeen taloudessa on enää 900 euroa tuota pankin luomaa rahaa, sillä 100 euroa tuhottiin lyhennyksen yhteydessä. Toisen kuukauden aikana haalin tuosta 900 eurosta haltuuni reippaat 107 euroa, jonka käytän samoin korkojen maksuun ja lyhennykseen. ….. jne ………

        Yhdeksännen kuukauden aikana haalin taloudessa vielä olevasta 200 eurosta (jäljellä oleva lainapääomani) itselleni vajaat 102 euroa ja maksan korot ja lyhennyksen. Kun kymmenes kuukausi on täysi, niin minun pitää maksaa ~100,80 euroa, ja tuo summa minun pitää jostakin repiä — ellei pankki suostu pyöristämään summaa sataseen oikein kauniisti pyydettyäni — ja taloudessa on enää 100 euroa lainapääomaani vastaavaa rahaa. Tuon uupuvan 80-senttisen voi ottaa vaikka siitä naapurin 30000 euron autolainasta, ja mikä hienointa, kun sen käyttää koronmaksuun niin se ei tuhoudu, vaan naapuri voi käyttää sen saman rahan vielä lopulta oman lainansa takaisinmaksuun. Häneltäkin jää toki jonkun verran korkoja uupumaan, ellei maksa niitä ennakkoon. Ne voi ottaa vaikka toisen naapurin 1000 euron remonttilainasta. Eikä teoriassa tarvita muuta velkaa taloudessa kuin tuo 1000 euron remonttilaina, eli velan kokonaismäärä voi olla pudonnut rankasti verrattuna siihen aikaan kun naapurin autolainaa oli vielä suurempi osuus maksamatta.”

        SUSSA:
        Lasket ikään kuin sata prosenttia korosta olisi taloudessa maagisesti maksuhetkestä alkaen. Elämme kuitenkin maailmassa, missä hyvin suuria korkotuloja saavat eivät kylvä tileilleen virtaavia rahoja takaisin talouteen, joten paljon realistisempi on oletus, että korot (miinus niistä maksettavat pankin toimintakulut ja köyhille kädestä suuhun eläville osakkeenomistajille menevät osingot) katoavat taloudesta.

        Jos otat sen huomioon, huomaat, että 9 kk:n kohdalla taloudessa ei ole enää kuin noin 150 euroa, kun sinulla on pääomaa lyhennettävänä 200 euroa ja hitunen korkojakin.
        Jos sinusta tuntuu, että pankki olisi niin höveli, että pyöristäisi sen pois maksettavista, sanotaan sitten, että lainasi olikin 1 000 000, ei 1000 euroa ja mieti, miten naapuriltasi viety, sinun velkojesi maksuun käytetty raha vaikuttaa siihen, että sekin raha on jonkun velkaa jollekin pankille.

        Ja jossakin vaiheessa taloudesta loppuvat naapurit, joilta voi ottaa uupuvia rahoja, koska kaikki maailman naapurit ovat samassa jamassa (korkojen nettosaajia lukuunottamatta, mutta jos luottaisimme siihen, että he osallistuvat, ei kenelläkään olisi maksuongelmia eikä lamaa ikinä syntyisi).

        Katsotaan asiaa yksinkertaisemmin: Lainaat 1000 euroa ja joudut maksamaan takaisin sanotaan vaikka 1100 euroa.

        Takaisin maksamastasi rahasta 1000 euroa katoaa maailmasta, mutta maailmasta on lisäksi siirtynyt 100 euroa pankille. Osa tästä palaa talouteen, mutta osa jää säästöön. Se raha, jonka tienasit ja maksoit korkoina pankille, on syntynyt talouteen jonkun toisen velkana, josta tämä joku toinen maksaa korkoa, josta vain osa palaa kiertoon.

  7. Sussa, luepa tämä kommenttini: https://blogofoccam.wordpress.com/2016/09/06/raha/comment-page-1/#comment-27

    Se on vastaukseni siihen mitä sanot tässä: “Lasket ikään kuin sata prosenttia korosta olisi taloudessa maagisesti maksuhetkestä alkaen. Elämme kuitenkin maailmassa, missä hyvin suuria korkotuloja saavat eivät kylvä tileilleen virtaavia rahoja takaisin talouteen, joten paljon realistisempi on oletus, että korot (miinus niistä maksettavat pankin toimintakulut ja köyhille kädestä suuhun eläville osakkeenomistajille menevät osingot) katoavat taloudesta.”

    Niistä korkoina maksetuista rahoista ei senttiäkään katoa taloudesta. Ne päätyvät kaikki jollekin tilille — tässä pitää katsoa laajemmin kaikkia pankin kirjanpidon tilejä, ei vain käyttötilejä — ja ne ovat siten taloudessa yhtä lailla kuin muutkin tileille kirjatut rahat. Se mitä sinä näytät tarkoittavan rahojen “katoamisella taloudesta” on että ne rahat päätyvät jollekin tilille *liian pitkäksi aikaa*. Mallisi, jossa pankki on jonkinlainen “musta aukko” johon rahaa katoaa muutenkin kuin velan lyhennyksen osalta, ei vastaa todellisuutta.

    Sijoitusneuvojan palkkarahat päätyvät tilille. Korkoja nauttivan määräaikaistallettajan saamat korot päätyvät tilille. Osingonsaajan osingot päätyvät tämän tilille. Voisitko ystävällisesti selittää, että mitä tarkoitat sillä että jotkut rahat ovat taloudessa ja jotkut eivät? Ymmärrän kyllä, että ei näitä asioita ole erityisen helppo hahmottaa. Mietipä tätä. Sijoitusneuvoja ostaa palkkarahoillaan joltakin käytetyn auton. Ovatko ne korkoina alunperin maksetut rahat joista (osaltaan) sijoitusneuvojan palkka maksettiin nyt taloudessa? Vai ovatko ne automyyjän tilillä? Vai ovatko ne molempia? Sekin pitää ottaa huomioon, että ne rahat voivat jäädä vuosiksi sinne automyyjän tilille, eivätkä siten kulkeudu velallisille.

    Korkoina maksetut rahat eivät katoa yhtään minnekään. Se päätyvätkö ne velalliselle on lopulta kiinni siitä kuinka velallinen onnistuu myymään hyödykkeitä (ml. työ). Jopa ne pankin osinkoina jakamattomat voitot ovat rahaa (“lepäämässä olevaa rahaa”), joka muuttuu tavalliseksi tilirahaksi kun pankin omistajat (vaikka sitten hallitusta vaihtamalla) päättävät, että ne on aika jakaa osinkoina. Ja jos joku velallinen on erityisen kova tyyppi myymään, niin hän saa nuo “lepäämässä olevat rahatkin” heräämään ja päätymään lopulta itselleen. Sama pätee tietysti yhtä lailla “tilillä makaavaan” tilirahaankin (mieti sijoitusneuvojan säästöpottia).

    Mieti nyt vielä kerran, että pitäisikö paikkansa se mitä olen jo pidempään ehdottanut, eli että sinä todellisuudessa haluat ne rahat sellaisille tileille joista ne helpommin kulkeutuisivat takaisin velallisille. Tämän sanomiseksi ei tarvitse määritellä yhtäkään tahoa “mustaksi aukoksi” — tuo logiikka ei yksinkertaisesti toimi.

    Voisitko yrittää ymmärtää mitä olen yllä sanonut ja kysyä jos jokin vaivaa? Haluaisin nyt vähintäänkin kuulla, että mitä tarkalleen tarkoitat sillä että rahat katoavat taloudesta tai palaavat talouteen. Olen saanut kuulla tarpeeksi monta kertaa, että korkorahat vain katoavat, vaikka olen seikkaperäisesti yrittänyt näyttää että eivät katoa.

  8. ANTTI:
    “Mallisi, jossa pankki on jonkinlainen “musta aukko” johon rahaa katoaa muutenkin kuin velan lyhennyksen osalta, ei vastaa todellisuutta. […]

    Haluaisin nyt vähintäänkin kuulla, että mitä tarkalleen tarkoitat sillä että rahat katoavat taloudesta tai palaavat talouteen. Olen saanut kuulla tarpeeksi monta kertaa, että korkorahat vain katoavat, vaikka olen seikkaperäisesti yrittänyt näyttää että eivät katoa.”

    SUSSA:
    “Mallini” on juuri päinvastainen kuin mitä väität minun väittävän. Vain korkona maksettu raha EI katoa. Kaikki muu raha katoaa. Tämä yhdistettynä koron pysyvyyteen on ongelma. Se, että korkoa nettosaavat ihmiset rikastuvat johtaa siihen, että rahavarallisuus ja lopulta kaikki sen vakuutena oleva tai sellaiseksi “postuumisti” määrättävä (kuten yhteiskuntien monopoliluonteensa takia julkiset palvelut ja valtion maa-alueet) kulkeutuu rahoitussektorille jos velkoja ei alaskirjata.

    Tietenkin myös muualta velaksi luotu raha kertyy monille ei kädestä suuhun eläville (tai Ricardon unelmakapitalisteille, jotka investoivat kaiken heti takaisin reaalitalouteen) säästöön ja pysyy poissa taloudesta, jääden näin muiden maksettavaksi pankeille.

    Tilanne, missä raha syntyy tyhjästä tietyksi, pankin ja asiakkaan sopimaksi määräajaksi ja taas katoaa tyhjyyteen on kestämätön niin kauan, kuin muuta kuin velkarahaa ei liiku taloudessa niin paljon “pohjalla”, että velkojen nettomaksaminen ei johda reaalitalouden lamaantumiseen.

    Siksi reaalitalouden toiminnan kannalta paljon parempi tilanne olisi, että valtiollinen keskuspankki luo rahan ja a) kuluttaa sitä talouteen julkisina investointeina ja työllistäen ja verottaa sitä sieltä pois vastasyklisesti sekä b) lainaa sitä taloustilanteen mukaan korkoa säädellen yksityisille pankeille. Näitä pankkeja olisi kahdenlaisia:

    1. pankit, jotka anto- ja ottolainaavat yksityissektorille ja hoitavat maksuliikenteen

    2. investointipankit

    Nuo kaksi olisivat toisistaan palomuurilla erotettuja (kuten 1930-luvun lamasta viisastuneena olivat, aina 1990-luvun talousamnesiaan asti) ja vain kategorian 1. pankit olisivat ikinä minkään valtiontakauksen alaisia.

    (Aidolla) riskillä saisivat pelata kategorian 2 pankit minkä jaksavat ja kehtaavat, mutta keksuspankilta lainatuille varoille niiden olisi annettava pätevä vakuus tai ylläpidettävä 2-pankkien yhteistä vakuusrahastoa. Näitä pankkeja ei pelastettaisi, vaan ne kaatuisivat aina, kun pyramidit sortuvat. Ne olisivat siten kasinoja kuten nytkin, mutta ilman mahdollisuutta tekeytyä “systeemisesti tärkeiksi”.

    Nyt olen hetken hiljaa (jos maltan), koska tenttirypistys ja esseedeadlinet painavat päälle.

  9. Sussa: ““Mallini” on juuri päinvastainen kuin mitä väität minun väittävän. Vain korkona maksettu raha EI katoa.”

    Sussa: “…paljon realistisempi on oletus, että korot (miinus niistä maksettavat pankin toimintakulut ja köyhille kädestä suuhun eläville osakkeenomistajille menevät osingot) katoavat taloudesta.”

    Ymmärtänet, että käsitin sinun olevan sitä mieltä että koroista ainakin suurin osa katoaa taloudesta? Kysyin myös, että tarkoitatko tällä sitä että sitä rahaa päätyy liikaa sellaisille tileille joiden omistajat eivät käytä sitä heti kulutukseen tai muuten laita sitä rahaa eteenpäin. Jos ongelma on jälkimmäinen, niin se ei mitenkään rajoitu pankkien toimintaan, vaan yhtä lailla muidenkin yritysten kautta rahaa päätyy paljon muille kuin “kädestä suuhun eläville”. Ei ole mitään mikä takaisi sen että “kiertoon laitettu” raha päätyisi sellaiselle joka maksaa sillä korkoja ja lyhennyksiä. Raha ei myöskään tuppaa liikkumaan kädestä suuhun elävältä toiselle samanlaiselle. Mutta nämä ongelmat eivät johdu siitä kamalasta tosiasiasta, että pankki ei erikseen luo rahaa korkoja varten ja näin meidän pitää käyttää korkojen maksuun sitä samaa rahaa jonka pankki luo velkapääomaa vastaan. Jos syyttäisit asioiden surkeasta tilasta räikeää tuloepätasa-arvoa, niin olisin huomattavasti sympaattisempi argumenttiasi kohtaan.

    Olen poliittisesti sitoutumaton ja näen taloudessa paljon samoja ongelmia kuin sinäkin. Tuloepätasa-arvon kasvu viime vuosikymmeninä on näistä yksi. Toinen on samaan aikaan kasvanut velkataakka, etenkin kotitalouksien kohdalla. Lienemme myös yhtä mieltä siitä, että rahoitusalalla tienataan aivan liian hyvin nykyään, ja siellä olisi paljon fiksuja kavereita joille löytyisi yhteiskunnan kannalta hyödyllisempää hommaa. Pankit pääsevät repimään välistä liikaa, ja näin ei pitäisi olla koska pankki on lopulta “utility” — niitä pidetään pystyssä yhteiskunnan tuella.

    Olen ajatellut tehdä näille ongelmille jotakin. Nähdäkseni se onnistuu parhaiten uudistamalla talousteoriaa, jossa on aina ollut rahan mentävä aukko (parhaat tieteilijämme tunnustavat että rahan olemus on ratkaisematon teema makrotaloustieteessä). Toki juonivia, ilkeitä ihmisiäkin on olemassa, mutta minä näen nykyongelmien johtuvan kuitenkin pääasiassa teorian puutteista, eli on menty väärään suuntaan myös hyvää tarkoittavien toimesta koska ei ole ollut selkää karttaa käytettävissä. Koska lähden liikkeelle teoriasta, niin en halua laittaa päätäni pantiksi (“skin in the game”) sanomisistani ennen kuin minulla on esittää parempia todisteita. Se mitä en voi sallia, en poliittiselta vasemmalta kuin oikealtakaan, ovat pseudo-teoreettiset perustelut omien intuitioon perustuvien mielipiteiden tueksi — oli se intuitio sitten lopulta oikeassa tai väärässä. Ja valitettavasti yksi tällainen perustelu on tämä “pankit eivät luo rahaa korkoa varten, joten velan määrän on pakko koko ajan kasvaa”.

    Tsemppiä tentteihin!🙂 Mielelläni jatkan myöhemmin Rahareformi-aiheestakin. Arvostan muun muassa Chicagon Henry Simonsia (joidenkin hänen 1930-luvun kirjoitustensa perusteella), joka taisi kuulua 1940-luvun reformiliikkeen kärkinimiin, jos en nyt väärin muista. Olen vain valitettavasti sen verran röyhkeä, että uskallan ajatella ettei Simonsikaan ymmärtänyt rahaa niin kuin sen parhaimmillaan voisi ymmärtää🙂

    • Antti:
      “Jos syyttäisit asioiden surkeasta tilasta räikeää tuloepätasa-arvoa, niin olisin huomattavasti sympaattisempi argumenttiasi kohtaan.”

      Sussa:
      En kaipaa sympatiaa. Haluan ymmärtää asioita. Nyt olen oikeasti kiinnostunut VAIN siitä, onko nykyisen pankki- ja rahajärjestelmän toimintaan sisäänrakennettu talouskasvun (eli kiihtyvän velanoton) pakko ja se, että se ajaa talouden seinään tasaisin väliajoin johtuen siitä että pankit lainaavat maailmaan summan X joka on predestinoitu tuhoutumaan, mutta matkallaan tuhoon imaisee mukanaan summan yX.

      Se mitä olen tähän mennessä lukenut ei ole osoittanut minulle, että rahajärjestelmä tällaisenaan ei olisi kestämättömällä pohjalla.

      Pidän kuitenkin hiukan huonona argumentaationa sitä, että lähes alusta asti olet yrittänyt kääntää keskustelua pois itse aiheesta. Pidän ilman muuta varakkuuden kiihtyvän epätasaista kasautumista suurena ongelmana, mutta se korjautuu verotuksella – se ei ole mitenkään arvoituksellinen asia. Se, että minulla, kuten sinullakin on ideologia ja arvomaailma, ei liity millään tavalla tähän yksityiskohtaan, josta nyt yritän muodostaa itselleni selkeän kuvan.

      Jos sen jo täysin ymmärtäisin, en suinkaan väittelisi tässä kanssasi vaan lukisin jo jostakin muusta aiheesta, jota en ymmärrä. Niitä kyllä riittää, ja elämä on pirun lyhyt, joten aikaa ei ole turhan vatvomiseen.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s