Jäärän määritelmä

Italialainen lääkäri Camillo Golgi oli vakaasti sitä mieltä, että aivot koostuvat soluverkostosta, jossa kaikki solut ovat kiinni toisissaan – hän kannatti siis niin kutsuttua retikulaarista teoriaa aivoista. Tiedehistorian yksi ironisimpia käänteitä lienee se, kun espanjalainen aivotutkija Santiago Ramón y Cajal osoitti hänen olleen väärässä käyttäen Golgin itsensä kehittämää värjäystekniikkaa. Kaiken kruunaa se, että Golgi sai tästä todistuksesta Nobelin palkinnon yhdessä Ramón y Cajalin kanssa.

Golgi sai siis Nobelin osallisuudestaan tutkimukseen, jonka tuloksia kieltäytyi uskomasta.  Raivosta italialaisittain kihisten hän käyttikin Nobel-puheensa vakuuttaakseen kaikki, että Ramón y Cajal oli väärässä. Golgille lempiteoriasta luopuminen oli ylivoimaista.

Luonnontieteissä tällainen on nykyään jo harvinaista. Jos joku esittää Uuden Teorian, joka on vastoin nykykäsitystä ja se ei ole ihan selkeästi täyttää tuubaa, käyvät sen kimppun lukuisat tutkijat lukuisissa labroissa ja yrittävät todistaa sen vääräksi. Jos onnistuvat, “vallankumouksellinen teoria” tuhoutuu kuin Neuvostoliitto.

Jos taas samaa ilmiötä pyrkii selittämään kaksi kilpailevaa teoriaa, jotka ovat toistensa kanssa ristiriitaisia, selviää usein aika pian, kumpi on vähemmän väärässä, ja sillä mennään. Jos taas toinen teorioista pystyy vähemmin oletuksin selittämään enemmän jostain ilmiöstä, on tämä teoria sillä hetkellä se parempi ja sen kanssa tehdään töitä kunnes tilalle tulee vielä parempi. Ja näin, pala palalta, lisääntyy tieto maailmasta.

Omassa mielessäni psykologia on luonnontiede – tutkiihan se yhden sosiaalisen nisäkäslajin käyttäytymistä. Mutta ala itse on eri mieltä, ainakin Helsingin yliopistossa. Täällä on tilaa golgeille. Itse asiassa jokaisella psykologian historian golgilla tuntuu olevan oma koulukuntansa.

Kirjoitin kehityspsykologian verkkokurssilla keskustelussa, että tieteenalan kypsyyden yksi merkki on, että yhdenkään ihmisen nimeä ei tarvitse mainita kun puhutaan teorioista. Ei psykologin pidä olla kiinnostunut vanhojen partaukkojen ja -akkojen mietteistä vaan ihmismielestä; aivoista.

Käyttäytymistieteiden laitoksella ristiriitaisia teorioita (keksijöittensä nimillä, luonnollisesti!) opetetaan ikään kuin ne voisivat kaikki olla päteviä. Kun selitetään jotain ilmiötä, on siitä sanansa sanoneiden psykologien nimilista usein pitempi kuin itse substanssi.

Henkilöpalvonta on paitsi todellinen este alan kehittymiselle myös muutenkin noloa. Onko sen taustalla se, että nykyiset professorit ja tutkijat uneksivat joskus itse saavuttavansa kuolemattomuuden saamalla hekin nimeään kantavan teorian?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s