SSRI – surkeat lääkkeet, tehokkaat haittavaikutukset.

Peter Götzsche on tanskalainen lääkäri ja biologi ja Nordic Cochrane Collaborationin johtaja. Hän on pitkään ja hartaasti kritisoinut masennuslääkkeiden liiallista käyttöä kolmesta syystä:

1. SSRI-lääkkeet ovat kamalan huonoja eivätkä auta edes joka kymmenettä popsijaa, eivätkä muussa kuin erittäin vakavassa masennuksessa ollenkaan.

2. Niiden haittavaikutukset ovat suuret ja osittain vakavat. Yleisin, joskaan ei vakavaksi luokiteltava on seksihalujen ja -kykyjen häviäminen, joka pätevimmän tutkimuksen perusteella tapahtuu kuudella kymmenestä. Harvinaisempia, mutta vakavia ovat: pakonomaiset itsemurha-ajatukset, itsemurhat, ahdistus, aggressiivisuus, unihäiriöt.

3. Vieroitusoireet ovat yleisiä ja voimakkaita. Tutkimuksen mukaan SSRI:t aiheuttavat 37 oiretta jotka ovat samoja kuin bentsodiatsepiinien vieroitusoireet. Yhteensä bentsoilla, noilla “kaikkien koukkuläkkeiden äidillä” on 42 tunnistettua vieroitusoiretta. SSRI-valmisteiden kohdalla vieroitusoireet johtavat usein siihen, että potilas joutuu vuosia kestävään lääkekierteeseen, koska vieroitusoireet diagnosoidaan (virheellisesti) masennuksen uusiutumiseksi. Masennus on itse itsensä rajoittava tila ja ilman lääkehoitoa se loppuu aikanaan, mutta SSRI:t voivat tehdä siitä näennäisesti loppuelämän vitsauksen. 

Linkin takana Peter Götzschen kirjoitus aiheesta The Lancetissa.

Götzsche on antidepressants

Oksidantit ja antit

Facebookissa tuli keskusteltua iäti ajankohtaisesta aiheesta: Miksi terveysuutisista ei saa koksaan mitään pysyväisluonteista selkeää tietoa irti? Ensin kaikkien tulee syödä antioksidantteja, mieluiten linuspaulingmaisia määriä ja purkista. Sitten ei pidäkään, koska purkkimömmöt eivät toimi yhtä hyvin kuin luonnon antimet. Syökäämme siis kilokaupalla hedelmiä ja vihanneksia. Paitsi että sitten yhtäkkiä antioksidantit aiheuttavat syöpää.

Ota tuosta sitten selvää.

Kommentoin keskustelua omahyväisesti näin: 

“Ei tuossa ole mitään ihmeellistä. Mediassa nuo fysiologiset/biokemialliset asiat käsitellään kuin ne kuuluisat sokeat miehet norsun kimpussa. Itse asia on yksi ja sama, mutta kun keskitytään vain yhteen pinnalliseen ilmiöön kerrallaan, kokonaisuutta ei voi hahmottaa.”

Ja seuraavaksi näin:

“Tarkoitin, että näennäisesti ristiriitaiset tutkimustulokset eivät ole ristiriitaisia, jos ymmärtää solu- ja molekyylitasolla, mitä kropassa tapahtuu. Siksi lehdet saavat erityisesti terveysjutuissa ihania otsikoita, joissa ihmetellään käytännössä samaa asiaa uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.”

Jokseenkin oikeutetusti minulta pyydettiin lihaa luiden päälle heitoilleni, joten laitan parit pihvit tänne, mikäli jotakuta kiinnostaa peruspalikat hapen ja elämän prosessien ristiriitaisten vaatimusten välillä.

happi 1

happi 2

 

Lääkkeet!

British Medical Journal (BMJ) keskusteli keskenään siitä, tulisiko lääkefirmojen kustantamia tutkimuksia päästää arvovaltaisen julkaisun sivuille. Tupakkateollisuuden maksamalle tutkimukselle on jo annettu porttikielto.

Lääkeala ei ole kuuluisa pulmusmaisesta puhtaudestaan. Siellä, missä liikkuvat isot rahat, muut arvot saavat usein väistyä jos törmäyskurssille joutuvat tai voittojen pikaista maksimointia uhkaavat hidastaa.

Lääketeollisuuden julkaisukäytäntöjen saldo ei ole mieltä ylentävää luettavaa. Puolet kliinisistä kokeista haudataan. Lopuista hienoihin julkaisuihin tarjotaan ne, jotka antavat testattavasta lääkkeestä ruusuisen kuvan ja kiikunkaakun-tulokset haudataan niihin läpysköihin, joita kukaan ei lue. Tällä tavalla – ja ottaen vielä huomioon tilastotieteellisten menetelmien “mahdollisuudet” taitavissa käsissä  - on lähes selvää, että lääke kuin lääke saadaan näyttämään tehokkaalta. Ja tämä myös selittää, miksi vuosien käyttökokemukset paljastavatkin lääkkeen toisensa perään olevan tasan lumevaikutuksen arvoinen teholtaan.

Kliinisten kokeiden tulosten julkaisukäytännön pimeämpi puoli paljastuu kun katsoo kuolleisuustilastoja. Yhdysvalloissa lääkkeet ovat neljänneksi yleisin tappaja sairaalaympäristössä. Osa kuolemista johtuu luonnollisesti inhimillisistä erehdyksistä vaikkapa annostuksessa, mutta suuri osa johtuu puutteellisesta tiedosta valmisteiden vaikutuksista ja etenkin haittavaikutuksista. Pelkästään lääkkeiden haittavaikutuksista aiheutuu USA:ssa vuosittain pitkälti yli sadan miljardin dollarin kustannukset.

Ja silloin syyttävä sormi osoittaa lääkefirmoihin ja niiden valtavaan (ja voitonmaksimoijina ymmärrettävään) hinkuun saada lääke mahdollisimman nopeasti markkinoille ja myyntiluvut tappiin.

Pikainen ja talonpoikaisjärkevä ratkaisu ongelmaan on kaikkien kliinisten testien pakollinen ja julkinen ennakkorekisteröinti ja jokaisen rekisteriin merkityn testin jälkiraportointi – tuloksista riippumatta.

Linkki BMJ:n juttuun:  http://www.bmj.com/content/348/bmj.g171

 

Kilpailua paikasta menneisyydessä?

Olisiko syy persumielisten muslimivastaisuuteen siinä, että nämä änkevät samaan ekolokeroon, jonne persutkin haikailevat, mutta väärännäköisinä ja vääräuskoisina?

Sekä muslimit että persuthan haikailevat vanhoja hyviä aikoja, jolloin mies oli mies ja nainen totteli ja vaikeni seurakunnassa ja kunnioitti miestä siksi, että tämä oli mies, eikä vaatinut tältä kaiken maailman muita ominaisuuksia.

Onko historian kallein rokotusohjelma myös historian turhin rokotusohjelma?

Suomessa aletaan rokottaa tyttöjä papilloomavirusta (HPV) vastaan. Kyseessä on saatavilla olevien tietojen valossa huikean kallis ja tehoton hanke. Seuraavassa vähän kylmää numerotietoa.

On olemassa nelisenkymmentä erilaista papilloomavirusta jotka viihtyvät naisen sukuelimissä. Viittätoista kutsutaan korkean riskin viruksiksi, koska niitä useimmin löytyy kasvainkudoksesta naisilla, joilla on kohdunkaulan syöpä.

Rokote puree kahteen näistä (HPV-16 ja HPV-18).

Suomessa löydetään noin 150 kohdunkaulasyöpää vuosittain ja syöpään kuolee noin 55 naista. Kaiken kaikkiaan uusia sukuelinsyöpiä todetaan 1500. Joillakin näistä on mielenkiintoinen ominaisuus. Ne ovat aggressiivisempia ja vaikeammin hoidettavia jos kudoksessa ei ole papilloomaviruksia. Syytä tähän ei kukaan tiedä, mutta esimerkki kertoo, että mistään yksinkertaisista asioista ei ole kyse kun puhutaan papilloomavirusten ja syövän yhteydestä.

Entä mitä tulisi maksamaan kohdunkaulasyöpätapausten vähentäminen  rokotteella?

Suuri tutkimus, joka valmistui vuonna 2003 paljastaa, että HPV-16 ja -18 löytyy 61 prosentilla syöpäpotilaista. Joka kymmenes kohdunkaulansyöpä on virusvapaa. Tämä tarkoittaa, että 61 prosentilla kaikista kohdunkaulansyöpää sairastavista on viruslaji, johon rokote puree.

Kun rokotteen teho on 90 posenttia, johtaa koko tyttöpopulaation rokottaminen siihen, että 55 prosenttia syöpätapauksista estetään – edellyttäen, että rokotus annetaan ennen kuin tyttö on harrastanut seksiä ja että kaikki muut nelisenkymmentä virustyyppiä ovat vaarattomia.

Noin viidenkymmenen vuoden kuluttua meillä olisi tilanne, jossa vain 70 naista vuodessa sairastuu kohdunkaulan syöpään. Jotta tähän päästään, täytyy vuosittain rokottaa kaikki 30 000 esimerkiksi 11-vuotiasta tyttöä. Jos oletamme, että hinta per tyttö olisi nykyinen 450 euroa, on helppo laskea ensimmäisten 77 estetyn kasvaintapauksen hinta vuonna 2063, kun rokotetut naiset ovat siinä iässä, missä kasvaimia alkaa esiintyä.

Kukaan ei myöskään tiedä miten pitkäaikainen rokotteen antama suoja on. Rokotteen valmistajan omissa tutkimuksissa suoja oli huipussaan 7 kuukauden kuluttua siitä, kun kaikki kolme piikkiä on annettu ja romahti siitä pysyvästi alhaiselle tasolle kolmen vuoden kuluessa.

Jos siis näiden tutkimustulosten valossa halutaan varmistaa, että naiset todella saavat suojan viruksilta, olisi jokaikinen ikäryhmä rokotettava vähintään kolmen vuoden välein sukupuolisesti aktiivisen elämänsä ajan. Eli 11-vuotiaana, 14-vuotiaana, 17-vuotiaana jne.

Olettaen epärealistisesti, että väestönkasvu on nolla, kasvaisi vuosittain rokotettavien määrä 30 tuhannella joka kolmas vuosi ja 30 vuoden kuluttua vuosittain rokotettavia olisi jo 300 tuhatta. 450 euron kustannuksilla per nainen, on helppo laskea, mitkä kulut ovat. Tällä tavoin saadaan estettyä laskennallisesti 28 syöpäkuolemaa vuodessa viidenkymmenen vuoden kuluttua. Epäilemättä lääkeyritykset alentavat hintojaan saadaksen kokonaisen maan markkinat itselleen, mutta nähtäväksi jää kuinka paljon. Suurin ongelma on kuitenkin rokotteen teho. Kumpikin valmistaja myöntää, että tietoa pitkäaikaisesta tehosta ei ole.

Lääketeollisuudella on huikeasti varoja käytettävissään lobbaukseeen ja mainontaan. Kannattaa pitää mielessä, että kampanjoiden takana on suuryrityksiä, joiden voitot riippuvat suoraan siitä, että rokotteita saadaan myytyä mahdollisimman paljon mahdollisimman kalliilla. Verovaroin rahoitettu massarokotusohjelma on luonnollisesti yrityksille jättipotti.

Muutamia lähteitä:

Suomessa käyttöön tulevan rokotteen raportti. Sivulla 7 näkyy taulukossa tehon muutos ajassa. 7 kk:n kohdalla teho on huipussaan, sen jälkeen se laskee eksponentiaalisesti. GSK rokote

Kohdunkaulasyövän esiintyvyys Suomessa: http://www-dep.iarc.fr/NORDCAN/FI/StatsFact.asp?cancer=192&country=246

Yleistä virusten ekologiasta: http://jid.oxfordjournals.org/content/205/2/272.full.pdf

Valoa psykiatrian pimeään tunneliin.

Nykyisen alani psykologian kliininen siipi havisee! (Olipa kömpelö kielikuva, mutta menköön – euforisessa mielentilassa saa irrotella!) Omasta mielestäni vuosikymmenien tärkein tapahtuma alalla on se, että NIMH, joka on mielenterveyden tutkimusta rahoittavista tahoista suurin ja merkittävin, on kääntänyt selkänsä DSM:lle. Tässä kannanotto: http://www.nimh.nih.gov/about/director/2013/transforming-diagnosis.shtml

DSM on diagnostinen manuaali, eli psykiatreille tarkoitettu lunttinivaska, jonka avulla he löytävät nimen sille, mikä potilasta vaivaa sen perusteella, minkälaisia oireita potilaalla on. (Euroopassa käytetään virallisesti ICD-10 -nimistä nivaskaa, mutta idea on jokseenkin sama.)

DSM:n ongelmat ovat valtavat. Sen sisältämät diagnostiset luokat ovat nykyisen tieteellisen tiedon valossa arvioituna jokseenkin yhtä valideja kuin teelehdistä saatu tieto tulevaisuudesta. Liioittelen, okei, mutta en kovin paljon ja kyseessä on kuitenkin aika lailla tärkeämmät ja potentiaalisesti inhimillistä kärsimystä aiheuttavat asia kuin tulevien aikojen ennustaminen hämyisässä teltassa.

Idioottimaista on myös se, että DSM:ssä mielenterveyshäiriö joko on tai ei. Käytännön lääkärityöskentelyssä somaattisella puolella potilaan luu on joko murtunut tai ei, infarkti joko oli tai ei. Mutta mieli on erilainen asia kuin luu tai verisuoni. Aivot voivat toimia ei-toivottavasti paitsi monilla eri tavoilla, myös joko aivan päin mäntyä tai vain hiukan pieleen ja kaikkea siltä väliltä. Mutta kun henkilö diagnosoidaan vain joko sairaaksi tai terveeksi, ei huomioida tätä jatkumoa ja jopa alan ammattilaisten päähän saattaa muodostua kategorinen ajattelu, jossa mielenterveyshäiriö ei olekaan ääripää luonnollisesta jatkumosta vaan joku aivan outo oma entiteettinsä.

Silloin skitsofrenia on vaarassa muodostua irralliseksi taudiksi, eikä sitä enää nähdä aivojen normaalien mekanismien tasapainoisen toiminnan järkkymisenä.

Eri lukunsa on sitten se, että DSM on paisunut kuin pullataikina. Sen uusin versio, joka ilmestyy parin viikon sisällä, sisältää yli 300 mielenterveyshäiriötä. Tämä takaa sen, että jos vain kuka hyvänsä päätyy DSM:nsä läpikotaisesti osaavan (ja siihen luottavan) psykiatrin vastaanotolle, saa taatusti “hullun paperit”. Vai mitä mieltä olet siitä, että mikäli suret syvästi jonkin lähimmäisesi kuolemaa yli kaksi viikkoa, olet lääkehoidon tai terapian tarpeessa?

Syy paisumiseen on (kuinkas muutenkaan) pääasiassa taloudellinen. DSM on mieletön rahasampo APA:lle ja jokainen uusi painos on kuin “license to print money”.

Mutta nyt alkavat toivottavasti uudet tuulet puhaltaa ja kliinisessä psykologiassa ja psykiatriassa päästään lopulta askel eteenpäin Freudin ajoista. Voisi ilkeästi jopa sanoa, että askeleita on tähän asti otettu lähinnä sivuille ja taaksepäin…